Tyhjää.
Käteni harovat kohti pimeyttä.
Ei mitään.
Eilen rikkoutunut peili, se oli lopun alkua, sen tiesin.
Silti toivoin, uskoin ja luotin.
Pala palata kasattu, turhaan.
Puristan käteni nyrkkiin, pimeässä.
Tunnen kuinka sirpaleet repivät sormeni haavoille.
Tuntuu edes joltain.
Tiedän eläväni.