Kuu hohtaa hopeaa,
näen sen muodossa kasvosi,
valossa silmiesi hehkun,
tuuli soi nauruasi.
Silmistäni heijastuu kuun hopeinen loiste,
pehmeä hehku hyväilee kasvojani,
tuuli kuiskii korvaani,
suljen silmäni ja kuvittelen
sinut vierelleni.
Kohotan katseeni,
hymyilen kuulle
toivoen sen heijastavan hymyni
sinun silmiisi.
Vapautan ilmaan henkäyksen,
joka hetken hehkuu hopeaa,
kunnes haihtuu tuuleen,
jonka toivon kulkevan luoksesi,
vieden mukanaan hiljaisen kuiskauksen,
rakastan.
(c) paperisiipi