IRC-Galleria

http://www.sumutia.com/mps.zip

Vuoden levy 2007!

Tänään minun ei tarvitse pelätä, että hukun ylitsevuotavien unelmien ja viinilasillisten mustaan mutaan.

(Alkutilanne: kirjoittaja on jumissa Syktyvkarin lentokentällä vuonna 1989.)

"Kysäisin joltakulta, tietäisikö hän milloin jatkamme matkaa. Jos Imperiumissa yhtäkkiä kysyy joltakin jotakin, pitää varautua pitkään odotukseen. Kysymyksen kohteeksi joutuneen ihmisen kasvoista voi nähdä, että ulkoinen ärsyke (kysymys) ikään kuin havahduttaa hänet unesta, hän virkoaa ja ryhtyy vaivalloisesti taivaltamaan joltakin toiselta planeetalta takaisin Maan pinnalle. Se vaatii aikansa. Sitten hänen kasvoilleen leviää hienonhieno ja hiukkasen huvittunut ihmetys: mitä tuo hölmö tuossa oikein kyselee?

Ei epäilystäkään etteikö hän olisi aivan oikeassa nimittäessään kysyjää hölmöksi. Kokemus on nimittäin opettanut hänelle, että kysymisestä ei koskaan seuraa mitään hyvää ja että ihminen saa joka tapauksessa, kysymättäkin, tietää vain sen mitä hänelle kerrotaan (tai pikemminkin ei kerrota). Päinvastoin, kyseleminen on sangen vaarallista puuhaa ja siitä voi seurata suurta onnettomuutta.

On totta, että stalinismin ajasta on jo kulunut jonkin verran aikaa. Mutta sen muisto on silti yhä elävä; sen opetukset, perinteet ja tottumukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Ne ovat iskostuneet syvälle ihmisten tietoisuuteen, josta ne vielä kauan vaikuttavat heidän käyttäytymiseensä. Kuinka monet neuvostoliittolaiset (tai heidän perheenjäsenensä, tuttavansa jne.) joutuivatkaan vankileireille vain siksi, että he olivat jossakin kokouksessa tai vaikkapa aivan yksityisessäkin keskustelussa kyselleet jotakin? Kuinka monen ura katkesikaan, kuinka moni menettikään työpaikkansa ja kuinka moni henkensä!

Vuosikausia kaikkialla virkakoneistossa ja poliisilaitoksessa oli vallalla pitkälle kehitetty silmälläpito- ja ilmiantojärjestelmä. Se pyrki selvittämään yhtä ainoaa asiaa: oliko joku kysellyt jotakin? Mitä? Mikä oli kyselijän nimi?

- -

Niinpä Imperiumissa alkoi olla yhä vähemmän ja vähemmän kyseleviä ihmisiä ja yhä vähemmän kysymyksiä. Tutkintatuomarit ja heidän edustamansa diktatorinen järjestelmä oli ominut kysymysmuodon itselleen; jo pelkkä lauseintonaatiokin, joka ilmaisee halua saada tietoa jostakin, alkoi viestiä jotakin pahaenteistä ja uhkaavaa.

Siitä syystä myös kysymisen taito - - ja tarve kysyä alkoivat hiljalleen hävitä. Kaikki alkoi entistä enemmän näyttää siltä, miltä sen oli määrä näyttääkin. Voiton peri kaiken itsestäänselvyys, jota mikään ei kyennyt kyseenalaistamaan eikä horjuttamaan. Ja kun näin oli käynyt, kysymyksiä ei enää yksinkertaisesti ollut.

Niiden paikan täytti loputon määrä kaikenlaisia sanontoja, huudahduksia ja fraaseja, jotka ilmaisevat välinpitämättömyyttä, tylsistyneisyyttä, nöyrää suostumusta, resignaatiota, hyväksyntää vallitsevalle asiaintilalle.

Olkoon! Voi hyvinkin olla! Ja hyvä niin! Se tulee mikä tuleman pitää! Koko maailmaa et ehdi naida! Ken elää, se näkee! Kyllä johtajat tietävät paremmin! Sellaista se elämä on! Ei paremmasta väliä! Nöyrä vasikka saa kahden äidin maidon! Lintua et lennosta nappaa! Jne., jne. Venäjän kieli on tässä suhteessa sangen rikas.

Mutta sivilisaatio, joka ei kysele mitään ja sulkee ulkopuolelleen kaiken juuri kysymysten kautta ilmenevän epävarmuuden, kriittisyyden ja etsinnän, on paikallaan seisova, halvaantunut ja pysähtynyt. Ja juuri siihen Kreml pyrkikin. Onhan helpointa hallita maailmaa, joka on pysähtynyt ja vaiti."

- Ryszard Kapuściński: Imperiumi, suom. Tapani Kärkkäinen

<polkusin> Tässä grammatiikissa oon valtaprinsiippinä olheet kaksi assiita. Toinen oon se, ette se freistaa olla niin systemaattinen ko mahðolista, ja toinen oon se, ette se freistaa olla niin yksinkertainen ko mahðolista. Ja nethän oonki yksi ja sama assii: ko kieli oon systemaattinen, se tullee kans helpomaksi oppiit. Sillä tässä oon välilä häytyny vähän suoristella mukkii. Mie otan esimerkin:
<polkusin> <3
<Vessajono> MitÀ vittua x_x
<Vessajono> Onko tuo muka jotain kieltÀ x_x
<polkusin> Kveeniä
<polkusin> Joka siis on pohjoisnorjalainen suomen murre
<polkusin> Tai erillinen kieli, riippuu miten sen näkee
<polkusin> Vähän kuin meänkieli mutta Norjassa
<Vessajono> Niin no ohan se hyötyÀ tietysti sellaset hallita
<polkusin> x_x

...

<polkusin> http://www.kvenskinstitutt.no/spr-k/spr-kpr-ve-fra-bug-ynes.html <3
<Vessajono> SelevÀ x_x
<polkusin> x_x
<polkusin> Noku tuo on söpyä x_x
<Vessajono> Varmasti, mutta se on myös liika vaivalloista lukea
<polkusin> Ei oo
<polkusin> No okei, ton "freistaa" tajuaa ehkä paremmin jos osaa vähäc norj-norj
<kolmyo> onpas, paitsi jos on mutantti niinkun polkusin
<polkusin> <3
<Vessajono> Nimenomaan
<Vessajono> Jos tuolle antais sanankirjan sanskriitiksi tai nuolenpÀÀkirjoituksella niin viidessÀtoista minuutissa se kai hallittis kummatkin sujuvasti
<kolmyo> jep :P
<polkusin> Emmä
<Vessajono> Aww, oot vielÀ vaatimatonkin

http://uit.no/getfile.php?PageId=7815&FileId=18
http://www.kvenskinstitutt.no/spr-k/spr-kpr-ve-fra-bug-ynes.html

"Se, joka tappaa itsensä huoran takia, kokee täydellisemmin ja syvällisemmin kuin sankari, joka järkyttää maailman."
- E.M. Cioran

"Ei ole mitään keinoa päästä puheisiin kenenkään kanssa. Ihmiset (jos heitä jostain kummasta ilmestyy) joko kiiruhtavat nopeasti ohitse tai sitten hihasta nykäistyinä murahtavat jotakin ja ovat siinä samassa jo poissa. Jos he vastaavat jotain, niin vastaukset ovat epämääräisiä, moniselitteisiä ja lyhykäisiä, niistä ei kostu mitään. He saattavat sanoa: no, senhän näkee, tai: niin juuri, tai: kuka sen voi tietää, tai sitten: ilman muuta! Mutta useimmiten he sanovat jotain, joka osoittaa että he ovat jo ymmärtäneet kaiken, päässeet totuuden ytimeen - he sanovat: vot, sellaista elämä on.

Jos on olemassa jotakin sellaista kuin kansakunnan nerous, niin Venäjän kansan nerous ilmenee juuri tässä sanonnassa."

- Ryszard Kapuscinski: Imperiumi (suom. Tapani Kärkkäinen)