sdfghjkhgfdsdfghj ahistaamasentaa.
Mulla on taas sellanen fiilis et mulla ei oikeesti oo kovinkaan paljon sellasia kavereita jotka oikeasti luottaa muhun tai viihtyy mun kanssa. Tai siis.. Ois kivaa olla enemmän niitten ihanien kanssa jotka on mulle tärkeitä, mut silti aina kun ehdotan jotain, kaikilla on jotain muuta tekemistä, ne ei vastaa kysymykseen tai edes harkitse sitä toista ajankohtaa jota ehdotan... Mua rasittaa kun tiedän et oon kaikille se toinen ihminen, aina on olemassa joku ennen mua.
Okei se siitä, mun hieno ajatusmaailma johtunee kauheasta stressistä, mustasukkaisuudesta ja siitä et olin kotona koko syysloman, joka oli näin btw mun elämäni surkein.
Ja tajusin etten oikeastaan tiedä kenestäkään mulle läheisestä paljoa mitään.