Iltaa, hyvät lukijat...
Näytös on loppunut. Ihmiset virtaavat pois teatterista. Heitän puolet ylimaustetuista popcorneistani roskapönttöön ja astun ulos Plaza-teatterin yläkerran aulaan. Ilta-aurinko paistaa talojen takaa ja pieneen pöytään pahvimainosten vieressä nojatessani se häikäisee silmiäni. Mutta en välitä. Olen toipumassa jostain muusta. Jostain, jossa oli kyse paljon muustakin kuin pelkästä elokuvasta...
Nyt olen valmis sanomaan sen: Yön ritari on paras sarjakuvaan perustuva elokuva ikinä ja Heath Ledgerin suoritus Jokerina upeinta tällä vuosituhannella. Syvältä sisältä riipivä onni täyttää mieleni, jota pinnalta huumaavan synkkä ja sisältä harvinaisen älykäs penkintärisyttäjä on hellinyt edelliset puolituntia. Kokemusta, joka lähenteli täydellisyyttä ei rikkonut edes hujaukselta tuntuneen kaksi ja puolituntisen liian vähäinen pituus: veren maistuessa huulilla ei voi muuta kuin haluta lisää.
En voi sille mitään. Olen myyty.