Silmin rakastunein katsottiin me maailmaa,
uskottiin, ei onni pääty milloinkaan.
Nyt käynyt on niin, jäi hetket kauniit päiviin eilisiin,
jäi huomisiin vain tyhjyys sydämiin.
Kun rakkaus lähtee niin ikävä jää,
se huoneet nää seiteillään peittää.
Ne onnen on nähneet ja päättyvän tään,
nyt muistot vain varjojaan heittää,
ei niitä voi tuulettaa pois mielestä milloinkaan.
Jälkeen vuosien kun eri suuntiin lähdettiin,
tuntui niin kuin unta vaan tää olis niin.
Kun herättäisiin, me riidat päätettäisiin suudelmiin,
ei käynyt niin vaan viimein eksyttiin.
Ei niitä voi tuulettaa pois mielestä milloinkaan.