kaks vut kulunu kun rakas veli sai siivet selkäänsä
ja lensi pilven päälle.
Muista mä rakastan sua ikuisesti
Ei kadota voi hetki, jonka jaamme.
Ei hävitä voi päivä yksikään.
Se ikuisesti painuu tajuntaamme,
luo väreilynsä loppuelämään.
Ja sanat, jotka lausuit kerran julki,
ei niitä enää kukaan riistää voi,
ei halla, joka pellon yli kulki,
ei suru, joka puissa tänään soi.
En tiedä, mihin suuntaan tänään lähden,
en tiedä, missä ikävän on pää.
Nyt itken kaiken kaipaamani tähden.
Kun sinä lähdit, rakkaus yhä jää
velikulta<sydän>
Juha Gunnar Wahlstén
s.270682
t.120606