IRC-Galleria

Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon mutta ei auta
Mä yritin rukoilla jumalaa siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen

Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää

Yks elämä aikaa
Sitä en vaihda
Vaikka kaikki meistä ei jaksa enää
Yks elämä luotu
Ja siit en luovu
Sun pitää vaan jatkaa elämää

Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykään sanomaan hyvästi

Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys

Pää on tyhjä viinapullo alkaa tyhjentyy
Miten voikaan ihminen näin pahasti erehtyy
Ei valu kyyneleet tahtosin itkeä
En uskonu et tää loppu voisi olla näin kipeä

Vapaapudotusta heti sun lähtösi jälkeen
Pelkkää lunta niskaan, ja jäävettä päälle
Mun elämä ois tätä jos ei mulla enää sua ois
Rakastan sua enemmän ku rakastan ketään toist
Olin tosi tyhmä ku sen kaiken heitin menemään
Vaik en oo rakastanu ketään sua enempää
Muistan kuinka tuhisit mun vieressäni yöllä
Miksi yleensä, kaikki tajutaan, liian myöhään

älä puhu mulle rakkaudesta yhtää mitää
sul ei tunteit oo joten lähe jo kiitää
anteeksanto ei tuu mulle enää riittää
miten pystyit mulle menee ikinä niin tekemää
rakastaisin sua viel jos vain voisin
jos tänne jäisin, siitä mitää tulis tuskin
mut hei, koita elää ja asioitas korjaile
lähden nyt, kaikkee hyvää ja pärjäile

"En pysty sanomaan, paljon sua rakastan"
Mullon niin paljon mieles mitä viel haluisin sanoo
En tiedä ootsä siel ees mut toivon että nään valon
"On liikaa muistoi mieles, Määränpää mullei viel ees"
Kyl me viel nähään, tai ainakin mä toivon
Pitää toivoo et tappion jälkeen tulee voitto

Elä, ja anna munkin elää
Anna mun mennä, anna maistaa elämää
Se on mennyttä, se on tuonu tähä
Koita hymyillä, koita, vaik sattuu tämä

Elä, ja anna munkin elää
Anna mun mennä, anna nauttii elämäst
Älä kato taakse, jäät kii siihen
Koita hymyillä, koita, vaik haluut itkee



Mul on ollu vaikeit aikoi, enkä oo selvinny
Tiedän sen jo, etten ees selviydy
Menettäny kaiken ja se painaa maahan
Paikkaan arpii, mut saan uuden haavan
Joka vuotaa verta, niinku vuotaa sydänkin
Kyynelii paperil, jol liikutan nyt kynääni
Kaikki syytäni, anteeks pyytäsin
Mut pelkään, että pyyntöni sä hylkäisit
Kukka kuihtuu, ja terälehdet putoaa
Liekki sammuu, ohut savu nousee vaa
Haihdun maahan, kuin lumi mä katoan
Tätähän sä haluat, tuhota mut kokonaan
Päästä irti, älä ota mua kiinni
Anna mun kerrankin kokeilla mun siipii
Tuska riipii, amorin nuolet piirittää
Ilman sua ei vaan oohelpompaa hengittää

Toivon sun elämääs vaan kaikkee hyvää
Se tulee sydämest, sydän liikuttaa mun kynää
Tahdon pyytää, et kuuntelet sun sydänt
Kuuntele sitä, ennenkuin on myöhäst

Elä, ja anna munkin elää
Älä anna mun mennä, en haluu menettää
Se on mennyttä, sil ei oo väliä
Rakasta mua, ja ota kii mun kädestä

Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas
Pistää pakostakin miettii kauan tätä jaksan
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle

kaks vut kulunu kun rakas veli sai siivet selkäänsä
ja lensi pilven päälle.

Muista mä rakastan sua ikuisesti

Ei kadota voi hetki, jonka jaamme.
Ei hävitä voi päivä yksikään.
Se ikuisesti painuu tajuntaamme,
luo väreilynsä loppuelämään.

Ja sanat, jotka lausuit kerran julki,
ei niitä enää kukaan riistää voi,
ei halla, joka pellon yli kulki,
ei suru, joka puissa tänään soi.

En tiedä, mihin suuntaan tänään lähden,
en tiedä, missä ikävän on pää.
Nyt itken kaiken kaipaamani tähden.
Kun sinä lähdit, rakkaus yhä jää

velikulta<sydän>
Juha Gunnar Wahlstén
s.270682
t.120606