IRC-Galleria

Muutin sitten takaisin suomeen... Mieleni oli täynnä odotuksia ja intoa, nyt vain tyhjyyttä. Kuvittelin ja haaveilin paljon suomessa olosta, nyt fiilis, että täällä ollaan, mitäs sitten? Sterlingin koulutus alkaa keskiviikkona, huomenna haastattelu datanomin koulutukseen. Rahaa ei ole ja joudun asumaan mutsin luona. Lisäksi eilen olisin halunnut lähteä ulos kavereiden kanssa, niin kaikki oli jossain, uusissa elämissään.

On jännä, kuinka sitä kasvaa vuoden sisällä erilleen kavereidensa kanssa. En ole pitänyt järin paljon heihin yhteyttä, eikä he minuun. Pelkkää laiskuutta molemmin puolin. Nyt kun haluaisin alkaa elvyttää vanhoja kaverisuhteita, heillä on jo oma elämänsä, eikä aikaa minulle. Lisäksi olen huomannut, että meillä ei edes ole paljoa puhuttavaa, olen muuttunut ja he ovat muuttuneet. Haluan pitää enemmän kontaktia vanhoihin ystäviini, mutta nyt on aika myös hankkia uusia ystäviä.

Tänään juttelin ystäväni kanssa ja puhuttiin matkustamisinnostani. Hän sanoi, että olen outo, kun en halua suomessa pysyä. Itse taas mietin, että on outoa vain pysyä täällä. Mitä järkeä sitä on olla ja elää vain yhdessä paikassa? Mulla on vielä monta kymmentä vuotta aikaa elää täällä, miksi nyt, kun olen nuori, pysyä suomessa? Täällä on kiva käydä ja nyt asua hetki, mutta ei vielä jäädä pysyvästi. Äippäkin koittaa sitoa mua tänne, lupaamalla takaa mun asunnon, jos sellaisen ostan. Hän oikein suuttui, kun sanoin, etten halua omaa omistusasuntoa. En halua olla kiinni jossain, asuntolaina on niin iso asia, etten ole vielä valmis sitä ottamaan. Tiedän luonteeni ja levottomat jalkani, ahdistuisin ja masentuisin vain liikaa.

Jo nyt tuntuu siltä, että teinkö oikean ratkaisun. Olisin voinut hypätä Irlannista jonnekin muualle tai pysyä siellä vielä hetki. Nyt en voi mitään, olen sitoutunut olemaan täällä ainakin kesän. Katsoo nyt, miten jaksan.