taitoin jääpuikon mutta se katkesi, olisin niin halunnut ottaa sen ja ihastella
hymyilen ettet näkisi kuinka katkean itse samalla lailla
aurinkoisella säällä tuuli puhaltaa puista pakkaslunta ja se kimaltaa, et kai ymmärrä miksi jaksan katsella sitä niin kauan
ne on pieniä keijuja jotka hohtavat, pääni sisällä ne tanssivat ympyrää eikä sinne mahdu muu, eivät päästä sinne enää mitään ettei satu
keijuja keijuja keijuja
kai nekin joskus itkevät, saanhan minäkin?
niiden kyyneleet ovat jotain kaunista, kukkasia tai timantteja, sillä mitä muuta voi odottaa niin ihmeellisen kauniilta olennoilta kuin kauniita asioita
itse maistan suolan