sunnuntaina ajettiin vaasasta kotiin,
takapenkiltä katsoi tielle niin melkein tunsi olevansa keskellä kesää
sivulaseista näkyi lunta, mutta ei ollut pakko katsoa
katsoi eteenpäin kuivalle maantielle ja aurinkoon,
antoi vaan kesän imeytyä itseensä
*hymyilee*
silloin pilvet muuttivat hahmoa
lohikäärmeet lentelivät taivaalla kilpaa toistensa kanssa
yksi söi auringon, se katosi hetkeksi
toinen ajoi toista takaa
yksi hymyili
luulevat minun kadonneen omaan maailmaani
kun en kuule en näe kuin sen mitä taivaalla liikkuu
keijut ja lohikäärmeet
pääni sisällä heräävät eloon
ja lentävät tähän maailmaan
*hymyilee*
ja vaikka aurinko ei nyt näkyisi
tiedän että siellä se on
se vain paistaa jollekin toiselle nyt
mutta ehkä taas huomenna se kääntää kasvonsa minuun
hymyilee ja lämmittää kasvoni
ja vaikka aurinko ei nyt näkyisi
tiedän että siellä se on
hetkeksi sen eteen on lentänyt
jättimäinen lohikäärme
pian se jatkaa matkaansa
ja aurinko näkyy taas, ja paistaa sinulle