IRC-Galleria

Tänään aamulla seitsemän jälkeen heräsin johonkin ja huomasin Millan tärisevän kippurassa vieressäni. Milla oli siis nukkunut meidän sängyssä isi-ikävänsä vuoksi. Tässä oli ollut jo pari "oireetonta" päivää, eli Millan kuume oli laskenut 37,5 asteeseen ja jämähtänyt siihen välillä käyden lähempänä normaalilämpöäkin.

Mutta nyt yhtäkkiä kuumeen pamahdettua taas 39 asteeseen ja yskän rajuunnuttua soitin lääkärin ajanvaraus- ja neuvontanumeroon kysyen lääkäriaikaa.. Ja vata puhelun aikana mulle valkeni että nythän on lauantai. Meitä kehoetttiin kuitenkin heti lähtemään TAYS:n päivystykseen.

Herätin Paulin, puin lapset ja lähdettiin TAYS:iin. Siellä päästiin nopeasti eteenpäin, sillä vuoronuomerot oli suotuisat. Pääsimme myös heti (karanteeni)huoneeseen, jossa oli Millan hyväksi sänky. Nella oli nukahtanut rattaisiin ja Pauli jäi odotusaulaan huoneemme viereen. Huoneessa oli toinenkin pienityttö, ulkomaalainen. Tytöllä oli vasta alkanut sikainfluenssaoireet kovalla kuumeella, yskällä ja oksentamisella. Tietenkin oksentaminen tapahtui juuri meidän saapuessa huoneeseen. Milla tutkittiin todella "nopeasti". Ensin otettiin kuume (38,5) ja verenpaine ja Milla sai Pronaxen-särkylääkettä, lääkäri kävi tutkimassa korvat, nielun ja sydän- ja hengitysäänet. (Lääkäri sattui vielä olemaan neuvolamme entinen neuvolalääkäri Nellan odotus- ja vauva-ajalta) Sitten pääsimme keuhkoröntgeniin ja verikokeet otettiin. Verikoe oli muuten Millan "ensimmäinen" ilman Emla-puudutuksia ja ihme kyllä Nella ei herännyt siihen itkuhuutoon!

Sitten vain odottelimme, nukuimme ja odottelimme. Ulkomaalainen pieni tyttö oli siirretty pois ja huoneessa olisi ollut tilaa Paulille ja Nellalle, mutta huoneessa taisi haista oksennuksen jääntet tai jotain ja Pauli ei voinut tulla sinne. Haju otti nenään. Pauli meni autoonsa ja Nella tuli rattaissa nukkumaan huoneeseen. Myöhemmin huoneeseen tuli pieni poika isänsä kanssa ja pojalta tultaisiin ottamaan nielunäyte influenssan varmistamiseksi.

Lääkärin tullessa kertomaan tuloksia, jotka olivat kaikki kunnossa, kysyin miksei Millalta varmisteta testein sikainfluenssaa, vastasi lääkäri tähän tämän olevan "selvä tapaus", eikä tartte testata (ymmärsin mielessäni oitis, sillä testit maksavat 100€/testi). Keuhkokuvissa ei ollut mitään, verikokeissa CRP (tulehdusarvot) oli alle 1, joten ei ainakaan bakteerin aiheuttamaa oireilua ole kyseessä. Pääsimme kotiin, mutat särkylääkkeestä huolimatta kuume ei laskenut ja Milla oli koko 4 tunnin sairaalassa oloajan ollut vähän voipunut ja makoillut.

Kotona kuume oli kuitenkin taas 39,2 astetta ja tunnin kotona olon jälkeen Milla valitti huonoa oloa ja rintakehään sattumista. Siinä hoksasin, että tyttö oli valittanut nälkää koko aamun sairaalassa ja passitin leipää syömään. Ei pystynyt syömään. Huoleni kasvoi kasvamistaan ahdistukseksi asti. Millan käytyä kakalla olo parani. Outoa. Kohta söimme ruokaa ja annoin Millalle panadolia. Kuume alkoi laskemaan ja tyttö sai energiaa ruoasta. Toivottavasti tästä selvitään taas vain tällä suoraan sanottuna vittumaisella säikähdyksellä, mutta kyllä silti huolettaa, kun oireet palasi pahoina, eikä MISSÄÄN ole MITÄÄN! Pelkään jotakin ilmenevän liian myöhään. Hälytyskellot soi herkästi.

Nyt Paulilla alkoi oireet pahoinvointina, liekö siitä johtunut jo muutenkin herkän nenän herkkyys sairaalassa. Kotona maannut vain sängyn pohjalla ilman kuumetta. Nellakin aloitti lämpöilyn.