IRC-Galleria

siness

siness

Don't talk about moonshine, don't talk about white wine. I'm gonna find lies, sick twisted strange kind!

Selaa blogimerkintöjä

VankiMaanantai 15.10.2012 23:08

Mä inhoon ajatuksia. Niitä tulee ja menee, joskus jopa karkaavat ja ne tyhmää laatua olevat viipyy ihan liian kauan. Mulla alkaa oikeesti olemaan ihan outo fiilis. Mitä enemmän mä epäilen ja vatvon, pelkään ja odotan, sitä enemmän mun tekee vaan mieli heittää pyyhe kehään. Mä kyllä rakastan, todella rakastan isolla R:llä mun miestä, mutta... tää tunne, sivuääni sydämessä on vaan jotai ihan järkyttävää shittiä. Mä en ihan rehellisesti sanottuna tiedä kuinka pitkälle mä jaksan. Taas tulee väistämättä 3 viikkoa vähintään, kun ei nähdä. Ja tää kolmas viikko ois niin, että voitais nähä, jos lapset ois mukana. Mutta en uskalla edes ehdottaa, kun eilen otin puheeksi nämä viikot taas välissä ja mies veti sen hiljaisen kortin. Luin sen ajatusten rivien välit jälleen. Kysymys kuuluukin miksi mä siedän tämmöistä? Järki sanoo, suorastaan hakkaa lekalla päähän, että lähde jo pois. Mä en pysty, sillä muuten mahdollinen tulevaisuus jää näkemättä. Toi vaan oikeesti satutti mua ihan liian lujaa. Mä olen ihan ulapalla. Voisko joku auttaa? Ei. Koska ne ei tunne sitä mitä mun sydämessä tapahtuu... Voisko joku neuvoa mitä tehdä? Mä en kohta pysty enää odottamaan. Mä en pysty eläytymään vaan tilanteeseen ja menemään sillä kuuluisalla flowlla eteenpäin ja katsomaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mun -mulle-heti-kaikki-nyt- persoona nostaa päätään kokoajan vaan enemmän ja enemmän. Mä en kestä odottaa mahdollista tuomiopäivää, jos/kun tuo mies ilmottaa, ettei meillä olekaan tulevaisuutta "perheenä". Liian raskasta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.