Taas yksi merkittäviä mullistuksia mukanaan tuonut päivä takana. Istun huoneessani jossa seinäliput ovat mattoina, ja ikävöin ruuan suloista tuoksua. Savun katku erottuu vahvasti hiuksissani ja punaviini kirvelee rohtuneissa ja auenneissa huulissa. Mitä mukavaa tänään sattui?
Kakku oli epätasapainossa. Sitä sattuu ihmisellekkin, vaikka ei olisikaan kakku. Vaikka eihän Kakku olekkaan kakku, vaan kurkkukakku, joka sisältää vahvoja yrttejä. Silti et pysynyt pystyssä tasaisella maalla tänään!
Valitin Markukselle "smäidästä" jota oli ilmestynyt Voliminaliin sinä aikana, kun se oli ollut hänellä lainassa. Markus syytti Ollia, joka taas väitti minun olevani huppelissa. Halasin Markusta ja ostimme appelsiineja.
Tilasin Mozzarellapaninin ja sain tupakkaa. Se oli mystinen hetki, siis mitä vittua. Hupaisaa ja ikimuistoista. Halusin sulaa juustoa ja tomaatinpaloja ja sain savun tuoksun hiuksiini. Hemmetti.
Huoneeni päätyseinä on puolialaston, sillä komistusprojekti on alle puolessa välissä. Jostain kumman syystä olen kiinnittänyt Negativen "Anorectic" - mainoksen sinitarralla nenäni eteen. Ehkä haluan muistuttaa sillä itselleni, että aina voi voittaa, tai että huonomminkin voisi mennä. Huonommin tosiaan voisi mennä. Revin tarran irti heti kun saan siihen kerättyä voimat ja mielenkiinnon. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä messengerissä. .. Ehkä.
Tajusin tänään, että on enää kuukausi aikaa pääsykokeisiin. Alkaa jo vähitellen jännittämään. En tosin tiedä mikä, mutta eihän se ole se pääasia, vaan se, että on jotain niin konkreettista niin lähellä, että myös "juopunut mies tutisee kirurgin ajatellessa myöhästynyttä aamiaistaan".
Arki alkaa pian.
Sincerely, tai jotain siihen suuntaan,
-Samppa.