IRC-Galleria

Kotona ollaan. Omassa huoneessa on kummallista. Täällä ei ole asunut kukaan moneen kymmeneen vuoteen... .. vertauskuva, darlings!


KHvittorpissa oli mukavaa. Pelkäsin leiriä. Turhaan. Kakku piti lupauksensa, sillä olihan siinä riskinsäkkin. Ei saa ampua toisia, eikä jättää orvoksi. Orvoksi jättäminen tarkoittaa sitä, että ampuu toisen vanhemmat.

Meitä oli 3 miestä plus 32423432 tyttöä. Jonkun mielestä varmasti unelmaa.. IIH. .. Mutta se oli saatanan pelottavaa! Tai siis, ei tietenkään ollut, ehei.

Join kahdeksan kuppia kahvia kahdentoista tunnin aikana. Olin oikeasti megaonnellinen, sitten vielä enemmän, sitten nukahdin ja muistin miksi oikeastaan ollaan täällä. Senkin kofeiiniaddikti, kuvittelit vain mutta nythän se on päivänselvää. Ei kahvia Sampalle.

"Et osaa mitään sillon ku mä katon sua!". .. Naama liiskaantui, juoksin rannalle, säikähdin Kakun kanssa naista (joka teki katoamistempun) ja trimmasin Annin hiukset.

Kakku poisti kamerastaan 130 onnistunutta valokuvaa, ja kaikki olivat murtuneita. Kakku sai myötätuntoa myös Antilta, joka oli viisi sekuntia aikaisemmin kieltänyt valokuvauskoneiden käytön kesken oppitunnin. Hieno homma. Paitsi että kuvat katosivat.

Kakku synnytti Pian keskellä käytävää, eikä Noralla ollutkaan kokista. Housut loistavat pimeässä, eikä toisten ovia koputella täysin syyttä. Ellei ole Susanna tai Samppa. Näytät ihan kuolleelta, sillon kun sun pääsi on kakun jalkojen päällä.

Parasta oli viimeinen ilta. Sydän löi jännityksestä, koska kahdenkymmenen minuutin päästä olisi aika hartauttaa iltahartuaus niille jotka halusivat kuulla, mitä sanottavaa meillä oli. Ulkona oli pimeää, ja lunta satoi rauhallisesti, oli sellainen satukirjasää. Tyynyt levisivät lattialle, ja kädet kärsivät steariinivammoja. Soitin ja katsoin, kun Kakku ja Susanna kuuntelivat, mitä sanottavaa minulla oli. Sain soittaa juuri sitä miltä minusta tuntui. Sain soittaa hyvää ja pahaa. Ja sain nauttia siitä, että kaksi läheistä ihmistä kuuntelivat. Kuuntelivat ajatuksia ja tunteita. Oli niin pimeää. "Näetkö veden keuhkoissani? Haluatko, että painan veitsen rintasi läpi?". Ei, halusin soittaa ja sain kertoa tarinan kitaralla. Ihkua.

Hartaushetkenä pulssi oli kova. Olin ärtynyt, ja varmasti todella ärsyttävä. Anteeksi. Kynttilän valossa luin peloissani peloistani. Kakku luki peloistansa. Susanna luki peloistansa. Intensiivistä ja agressiivista pelkoa. Omia ajatuksia maailmasta. Oli hienoa saada sanoa se kaikki leiriläisille. Kirjoittaminen ja kertominen sai ajatuksia selkeämään päässä. En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta tiedän, että se tuntuu samalta, kuin "vielä vika kuppi, pliide". Se imee veden pois keuhkoista. Mikä saattaa tosin olla epäterveellistä. En ole tarpeeksi tuttu ihmisen anatomian kanssa. Pullaan voi tukehtua, joulukukka on myrkyllinen, ja kakulla on rakko plus täynnä.

Heidi ei aluksi huomannut mitään. Asian valjetessa hän jätti asian sikseen. Mukavasti tehty.

Kiitos.

Täältä puuttuu paljon. Mutta en saa aikaiseksi kirjoittaa.

IIIIIIIIIIIIIIIH


Ps. Nyt valkeni miksi huoneeni tuntuu niin tyhjältä: ne Negative - Jonne Aaron -kuvat ovat edelleen ruotsinluokan seinällä. Vittu.

Taas yksi merkittäviä mullistuksia mukanaan tuonut päivä takana. Istun huoneessani jossa seinäliput ovat mattoina, ja ikävöin ruuan suloista tuoksua. Savun katku erottuu vahvasti hiuksissani ja punaviini kirvelee rohtuneissa ja auenneissa huulissa. Mitä mukavaa tänään sattui?

Kakku oli epätasapainossa. Sitä sattuu ihmisellekkin, vaikka ei olisikaan kakku. Vaikka eihän Kakku olekkaan kakku, vaan kurkkukakku, joka sisältää vahvoja yrttejä. Silti et pysynyt pystyssä tasaisella maalla tänään!

Valitin Markukselle "smäidästä" jota oli ilmestynyt Voliminaliin sinä aikana, kun se oli ollut hänellä lainassa. Markus syytti Ollia, joka taas väitti minun olevani huppelissa. Halasin Markusta ja ostimme appelsiineja.

Tilasin Mozzarellapaninin ja sain tupakkaa. Se oli mystinen hetki, siis mitä vittua. Hupaisaa ja ikimuistoista. Halusin sulaa juustoa ja tomaatinpaloja ja sain savun tuoksun hiuksiini. Hemmetti.

Huoneeni päätyseinä on puolialaston, sillä komistusprojekti on alle puolessa välissä. Jostain kumman syystä olen kiinnittänyt Negativen "Anorectic" - mainoksen sinitarralla nenäni eteen. Ehkä haluan muistuttaa sillä itselleni, että aina voi voittaa, tai että huonomminkin voisi mennä. Huonommin tosiaan voisi mennä. Revin tarran irti heti kun saan siihen kerättyä voimat ja mielenkiinnon. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä messengerissä. .. Ehkä.

Tajusin tänään, että on enää kuukausi aikaa pääsykokeisiin. Alkaa jo vähitellen jännittämään. En tosin tiedä mikä, mutta eihän se ole se pääasia, vaan se, että on jotain niin konkreettista niin lähellä, että myös "juopunut mies tutisee kirurgin ajatellessa myöhästynyttä aamiaistaan".

Arki alkaa pian.

Sincerely, tai jotain siihen suuntaan,
-Samppa.

JÄMSIS sanoo:
....tai jos ei tuu suurta tähteä nii oot aina mulle sellanen


Olet ollut mulle tänään liian ihana!

JÄMSIS sanoo:
sitku oon iso nii tatuoin noi laulunsanat mun selkään

Tänään Terhi oli herkkä. Ja söpö. Ainiin, ei saa Terhitellä. En kyllä kirjoita tähän miksi kutsuin siuu mesessä. En tosin tiedä miksi. Ylireagoit, mutta olit silti ihana. Piristävä.

Se seiskaluokkalainen Olli (Markuksen megamaggotmate) lähetti mulle Slipknotin biisin, jota en ollut koskaan kuullut melkein kolmen vuoden aikana. "Snap" on vanhaa, brutaalia Slipknottia, jossa on "The Nameless" - kappaleen tyylistä kevennystä. Kiitos Olli.

Treenit meni huonosti. Mut sellasta se on. Aina ei voi onnistua. Eikä ne ollut muuten mitkään fudistreenit. Miksi en nuku. Kirjoitan typeriä asioita.

Hukkasin toisen Ahead- hanskani. Se oli surullista ottaen huomioon että hanska-parilla oli tunne-arvoa, ja pariton hanska on aika hyvä symboli.

"Älä tyrkytä minulle terapiaa"

Mm. Sellainen jännä olo että voisi kirjoittaa jotain omasta elämästä. Himppu.

Minä...
... Olin tasapainossa
... Valvoin neljäkymmentäyksi tuntia ilman kofeiinia
... Olin epätasapainossa
... Revin paperia
... Söin sanani
... Olin iloinen
... Tunsin itseni ihmiseksi
... Imuroin Helluntaiseuran rukoushuoneen lattian ja matot
... Join horsmajuomaa ja riisiviiniä
... Kävin ehtoollisella
... Otin valokuvia
... Pesin valkoisen paidan helmat
... Katsoin kun junan ajoi ohi
... Kävelin kiskoja pitkin
... Seisoin jäätyneen kosken luona
... Käytin rumia sanoja
... Puhuin puhelimessa saunan lauteilla
... Heitin serkkuni päälle kylmää vettä
... Sain samalla mitalla takaisin
... Nauroin mielipuolisesti
... Pyörittelin silmiäni
... Nautin olostani junassa
... Inhosin edessäistuvia Negative-tyttöjä
... Käytin vapaa-aikani ajatteluun
... Kuuntelin musiikkia laidasta laitaan
... Kuuntelin Slipknottia
... Rakastin Slipknottia
... Inhosin Slipknottia
... Kaipasin Slipknottia
... Käytin hakaneuloja repun koristelemisessa
... Kannoin painavaa lastia Tumen kanssa
... Tein painavasta lastista 100% kevyemmän Tumen kanssa
... Makasin tumen viekussa Kakun sängyllä
... Tanssin Tumen kanssa hitaita
... Hourjuin ja hohotin
... Hukkasin kännykkäni
... Paikansin kännykkäni myöhään yöllä Jedasta (Jenni Kauniaisen kaksikielisestä lukiosta, jos luet tätä: KIITOS!)
... Kirjoitin interaktiiviseen muistilappuseen ajatuksiani muiden luettavaksi
... Iloitsin loppuloman suunnitelmista
... Nautin patterien synnyttämästä lämmöstä
... Laitan raidalliset villasukat jalkaan enkä enää koskaan kirjoita päiväkirjaa.
... En keksinyt enempää


Se on muuten varmaa. Kökkö.