IRC-Galleria

Ulki pitkin katuja kulki, paljon salaisuuksia sisäänsä sulki. Satoja vuosia oli Ulki kasvonsa piilottanut, kun oli joku joskus häneltä palan sielua ottanut. Eräänä päivänä Ulki tuli julki ja piiloutui männyn alle, eikä koskaan aikonut katsoa sieltä ylös maanpinnalle. Ulki kaivautui maan alle syvemmälle, kurkotti kättänsä pitemmälle, sai maan maahiset ymmälle. Aluksi maahiaisten ja ulkin välillä oli vaikeaa. Jos halusi ymmärtää Ulkin tarvitsi tulkin. Lopulta omituinen otus muukalaisten sekaan astui ja maahiseen rakastui. Eräänä synkkänä yönä Ulkin silmät kastui, kun maahistyttö ansaan astui. Maahinen oli päivän valoon astellut ja tomuna ilmaan haihtunut, ja Ulkin päivä yöksi vaihtunut. Niimpä koitti päivä kun Ulkin oli noustava maanpinnalle löytääkseen Maahisen haihduttaakseen yön ikuisen. Ulki taas katuja kulki vaikka kaikki Ulkista oli julki. Ulki ei tajunnut edes mitä oikein sisällensä sulki. Paljon oli ollut turhia huolia ihmisten katseet oli Ulkille kuin nuolia. Noustessaan maan alta, Ulkista ei enää tuntunut samalta. Ulkin ei enää tarvinnut piilotella ja itsensä kanssa koko ajan otella. Oli Ulki oppinut että sydäntään pitää totella. Kerrankin Ulkilla oli päämäärä, ja nyt oli pää jäärä. Ulkin oli pelastettava maahiainen pelastaakseen itsensä. Nyt ei auttanut että risti vain kätensä. Oli vain pidettävä tahto, ja uskottava itseensä ja toimittava. Jos ei niitä asioita olisi ollut olisi Ulki viikon päästä katuojasta poimittava.
Kaadumme noustaksemme, en maahan jäädäksemme. Niimpä Ulki etsi ja etsi ja sadetta kesti. Toivo paremmasta ulkia uupumasta esti. Ulki kulki läpi öiden sumuisten, läpi vuorien usvaisten vain tähdet kompassinaan. Ulki tiesi että valoon haihtuneet maahiset ilmestyvät alle pohjantähden jäähän jämähtäen. Lopulta ulki saapui luokse jäämerien jäätyneitä kyyneliä maasta kerien. Rannalta ulki hyppäsi jäälautalle ja seilasi yli merten hännällä soutaen. Yhtäkkiä yöllä Ulki heräsi huutaen. Hän oli nukahtanut lautalle, ja valunut rannalle. Hän havahtui rannalla seisovaan noitaan joka sai ulkin mielen sijoiltaan. Noita vaati Ulkia itkemään miljoona kyyneltä ennen kuin sai jatkaa matkaan.. Ulkin itku katkesi sataa kyyneltä vaille miljoona. Silloin noita taikoi suuren lentävän jääleijonan joka oli Ulkin pään syövä. Silloin Ulkin ajatus kulki ja ulki nappasi taskustaan pussin johon oli matkalla kerännyt jäätyneitä kyyneliä. Ulki antoi kyyneleet noidalle joka päästi Ulkin jatkamaan matkaa.. Ulki vaelsi läpi tuulen ja tuiskun kunnes koki kovan iskun ja näki maahisen jäätyneen. Silloin Ulki luuli tiensä päättyneen. Siksi Ulki jäätyneen maahisen syleilyynsä sulki. Ulkilla ei ollut mitän muuta kuin maahinen. Ja Ulki oli päättänyt että tähän hänen polkunsa kulki. Silloin yhtäkkiä jää alkoi sulaa ja jäälautat repeilivät ja pohjantähti alkoi Ulkin yläpuolella hohtaa kirkkaammin ja kirkkaammin kunnes sokaisi ja tuli pimeys.. Ulki heräsi ja tunsi lämpimän tuulen. Hän makasi ruohikolla ja maahiainen oli hänen vieressään. Pian hän näki kaukaa lähestyviä hahmoja ja koko maahiskylä oli lähtenyt heitä etsimään ja niin he kävivät löytämään. Sinä iltana Taivaalla syttyi tähdet ja kaikki tanssivat illan yli nuotioiden ja rummut kumisivat, ja ilmassa oli tunne että paremmat päivät tulisivat. Maahiset kestivät nyt päivänvaloa ja Ulki tunsi sisällään ikuista paloa.