IRC-Galleria

Olipa kerran pieni ahdistunut sirkuskarhu. Hän oli kyllästynyt pieneen ahtaaseen häkkiinsä jossa hän joutui suurimman osan ajastaan viettämään.. Osan ajastansa hän joutui taas pelleilemään ihmiselle jotka nauroivat hänelle joka kerta. Hän oli ahdistunut myös ihmisten nauruihin. Pienellä sirkuskarhulla oli kuitenkin unelmia ja oma maailma johon hän monesti uppoutui. Hänellä oli muistoja kaukaisesta karhujen maasta jossa hän lapsena sai elää vapaana ilman huolia ja murheita. Hän muisteli usein äiti ja isä karhuaan sekä sisaruksiaan, hän mietti olivatko he yhä hengissä. Siitä on kauan kun hän viimeksi sai tallustella vapaana, kunnes eräänä päivänä klovni löysi hänet metsästä ja kantoi sirkukseen. Päivä päivältä sirkuskarhu ahdistui yhä enemmän ja enemmän. Hänestä tuntui että häkki kävi sitä mukaan pienemmäksi mitä hän kasvoi. Eräänä iltana sirkuskarhu mietteissään päätti karata. Hän halusi taas haistella puhdasta ilmaa ja tuntea tuulen sekä nähdä auringon laskevan ja nousevan muualta kuin kaltereiden takaa. Päivät kuluivat ja sirkuskarhu suunnitteli ja suunnitteli. Sitten saapui viimein päivä kun oli aika toteuttaa suunnitelmat. Taas kun hänen oli aika astua estraadille hän laittoikin jalkoihinsa vipinää ja juoksi suoraan läpi sirkusteltan kankaan karaten vapauteen, hän juoksi halki kaupungin, kaupungin laidalla sirkuksen väki oli tavoittaa hänet, niimpä hikiotsalla läkähtyessään hänellä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin ryöstää pakettiauto ja kaahata vapauteen, sirkuskarhu kiihdytti 100 alueella yli 150 kilometriin tunnissa, hän ajoi melkein kahtasataa jo päästyään moottoritielle, päästyään yhdysvalloista kanadan puolelle hän kävi kioskilla syömässä vielä elämänsä viimeisen nakkisämpylän ennen kokonaan roskaruuasta luopumista, sitten hän jatkoi vielä noin yhdeksänsataa kilometriä winnipegistä prinssi albertin kansallispuistoon jonka reunalla hän sytytti pakettiauton palamaan ja juoksi vapauteen palaten takaisin luontoon minne kuuluikin. Jo illalla hän löysi luokse tutun järven jonka toiselta puolelta näkyi tuttuja kasvoja. Koko sen yön he juhlivat ja tanssivat muiden karhujen kanssa koko yön nuotion ympäri kuutamon loisteessa kertoillen tarinoita ja kuulumisia.

Hiffasin just, et nythän on se aika ku se gamla gubbe, mil on harmaa skegge ja fantsut kledjut ja se tsittaa sen poron kyydis, minkä klyyvari flyysaa punast valoo ja dilkkaa samalla kaikille skideille snadei ja bulei pakui sekä landella et stadis. Nii et, kliffaa joulua

Its better to burn out than fade away

Kansanedustajille torkkupeitot? eiköhän ne oo torkkunu tarpeeks

Usvaa usvaa usvaa. Kaikkialla usvaa. Aika sykkyrällä asiat. Myös unirytmi. Jos oisin new yorkissa ny niin unirytmikin ois kohallaan.. Tarvin teleportin tai jonkun hävittäjän jos haluan korjata tämän pikaisesti..... Stressi repii, en tiedä lakkaisko se repimästä. Ehkä se repeäis. Hälvenis vain tuo "päänsisäinen usva" ja alkais nää asiat selkenemään tai alan muuten kaatamaa ja vetämään kaikkea enkä ala koskaan selkenemään. Käyn sekavaksi ja alan mahdottomaksi. Ehkäpä joku kaunis päivä nää asiat alkaa selvenee.... Lopulta kaikki käy selvemmäks. Jopa 30vuotta juonut alkoholisti. Ei taivaassa myydä viinaa. Tai ken tietää. Tai tuonpuoleisessa. Mikä paikka nyt mahtaakaan olla. pari metrii mullan allakaan on vaikee juoda. No kuitenkin. Ei asiat niin kamalasti sentäs oo että pitäs alkaa vielä köyttä rasvaamaan. Meinaa elämän lanka mennä hieman solmulle tässä syssyllä. Toi pimeyskään ei yhtään helpota. Varsinkaan ku elämänrytmikin on ku jollain vitun liskolla ku herää ku tulee pimeää ja nukkumaan ku tulee valosaa. Hahaa. Eli aika hyvin. Meinaa opiskelu ottaa damagea.

No huh uh

Hymyssä suin kohti merta uin, tähdet taivaalla tuikkii kun tontut rantapusikosta kuikkii, joki ei lopu koskaan ja ilo virtaa aina, jopa maanantaina kun antaa elämänvirran viedä ja huonot päivät pohjaan vajoaa, menneisyyden haamut hiljalleen irti päästää ja katoaa, muisti sopivasti lahoaa ja taikoo esiin postiivistä tiivistettä jota on kiva juoda. Sitten kun joskus meren saavutan niin kai rauhan saan kun elämänvirta lakkaa virtaamasta ja kaikki pysähtyy. Takaa usvaisten silmien jostain kaukaa ajatusten kukkuloilta sinä päivänä aurinko nousee jipiiiiiii :D Utopistisiä päähän pistoksia. Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa. Unia

Se oli esimerkillinen päivä. Aina kun muistin jotain unohdin samantien.. Ajatukset harhailivat päässäni ja kaikki minkä teimme, vedimme kaikessa yli... Heti auringon noustessa kuulin jo tölkin aukeavan.. Savu leijaili jostain kaukaa ylitsemme. Olimme lähdössä "retkeilemään" ainakin loppu tulos vaikutti siltä kun havahduimme jostain Isojärven luontopolulta. Meidän ei ollut tarkoitus ajaa kymmenien kilometrien päähän keskelle erämaata. Mutta kuinka näin pääsi edes käymään?..
Aloitetaampa alusta. Tai eiköhän tätä ole tarpeeksi alusteltu joten jatketaan. Kuitenkin. Meidän päämäärä oli määrätön. Onnistuimme ajamaan viisi kertaa alkon risteyksen ohi, mikä oli saavutus sinänsä. Sekä ostimme vahingossa liian pieniä vaatteita. Kuinka helvetissä se on mahdollista?.... Darwinismi kääntyy yhä enemmän nurinpäin mitä enemmän alkoholi juomia vatsan syövereihin katoaa.. Ihminen alkaa taantumaan ja menee kehityksessä taaksepäin.. Ehkä jopa kädet alkaa kasvamaan ja alat kulkea kyyryssä kuin apina.. Siitä sitten on hyvä loikkia yön pimentoon ja kadota takaisin villimetsään. Ja aamulla herätä kenties jonkun ojan pohjalta? Ken tietää. Nyt on liian masentava päivä joten lopetetaan. Morje. Missähän on seitsemän meren merirosvokissa? Siitä myöhemmin. Uutta jääkautta sekä mammutteja odotellessa.