IRC-Galleria

Beyond the horizon of the place we lived when we were young
In a world of magnets and miracles
Our thoughts strayed constantly and without boundary
The ringing of the division bell had begun
Along the long road and on down to the causeway
Do they still LIVE there by the cut
There was a ragged band that followed in our footsteps
Running before time took our dreams away
Leaving the myriad small creatures trying to tie us to the ground
To a life consumed by slow decay

The grass was greener
The light was brighter
With friends surrounded
The nights of wonder

Looking beyond the embers of bridges glowing behind us
To a glimpse of how green it was on the other side
Steps taken forwards but sleepwalking back again
Dragged by the force of some inner tide
At a higher altitude with flag unfurled
We reached the dizzy heights of that dreamed up world

****

Encumbered forever by desire and ambition
There's a hunger still unsatisfied
Our weary eyes still stray to the horizon
Though down this road we've been so many times

The grass was greener
The light was brighter
The taste was sweeter
The nights of wonder
With friends surrounded
The dawn mist glowing
The water flowing
The endless river

The grass was greener
The light was brighter
The taste was sweeter
The nights of wonder
With friends surrounded
The dawn mist glowing
The water flowing
The endless river

Forever and ever


http://www.youtube.com/watch?v=cMhkr-cgnHU&feature=related

viikko ihan yksin. rauhassa. jee

Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone, pimeä metsätalo, pimeä maa
ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa,
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin

Silmä näkee vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa
mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä olen, kuiva maa
ja siten me tänne tultiin, ett kuljettiin aina vain eteenpäin
kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

:D Yöllä tulin kotia ja luulin että oon ottanu tatskan ku näin ton leiman kädessäni :D:D

1800 vuotta sitten Valentinus salaa sotilaita vihki ja Marcus Aurelius Claudiusta kai vitutti.. ku se päätti teilata valentinuksen lopulta.

heeheehee

Järki jättää mutta jättäköön, huomenna kai joskus tavataan, kunhan ensin lepositeissä ympäri maailmaa ravataan, ei enää yhtään järjen häivää, ei yhtään tervettä päivää, maailmaa katselen takaa lasisten silmien, miehet mustissa muistelee, päätään järjen haudalla puistelee, ehkä joku vielä järkeä joesta uistelee, epätoivoisena heikoilla jäillä luistelee, toinen lestiä kantaa, kaikkensa sille antaa, elämän talon kodin vaimon ja kissat ja kakarat, oi ajat hatarat, yksi taas kasvojaan kourii, hulluja kuulle hourii, hakatuissa metsissä simpanssit kiipeilee, kuin miehet puvuissaan toisiaan nuolee ja siipeilee, viimeinen järjen hiven maahan maatuu, ajat avarat kaatuu, hiukset harmaantuu, kalju jää, mutta ei järkevä pää.

Ihminen itse itsensä tuhoaa, apinoita viisaampi olevansa uhoaa.
Kuun valo loistaa, mies kannolla istuu ja kuorensa poistaa, kuin
villi oranki metsään livahtaa, vielä silti lajitovereitaan kavahtaa.
Lopulta taas villien veljien kanssa veljeilee.
Kuumetta, hullua hourailua? :D

Ticking away the moments that make up a dull day
You fritter and waste the hours in an offhand way
Kicking around on a piece of ground in your home town
Waiting for someone or something to show you the way

Tired of lying in the sunshine
Staying home to watch the rain
And you are young and life is long
And there is time to kill today
And then one day you find
Ten years have got behind you
No one told you when to run
You missed the starting gun

And you run, and you run to catch up with the sun, but it's sinking
Racing around to come up behind you again
The sun is the same in a relative way, but you're older
Shorter of breath and one day closer to death

Every year is getting shorter
Never seem to find the time
Plans that either come to nought
Or half a page of scribbled lines
Hanging on in quiet desparation is the English way
The time is gone
The song is over
Thought I'd something more to say

Home, home again
I like to be here when I can
When I come home cold and tired
It's good to warm my bones beside the fire
Far away across the field
The tolling of the iron bell
Calls the faithful to their knees
To hear the softly spoken magic spells