IRC-Galleria

Every night my dreamÂ’s the same.
Same old city with a different name.
Men are coming to take me away.
I donÂ’t know why but I know I canÂ’t stay.

ThereÂ’s a weight thatÂ’s pressing down.
Late at night you can hear the sound.
Even the noise you make when you sleep.
CanÂ’t swim across a river so deep.
They know my name 'cause I told it to them,
But they donÂ’t know where And they donÂ’t know
When ItÂ’s coming, when ItÂ’s coming.

ThereÂ’s a fear I keep so deep,
Knew its name since before I could speak:
Aaaah aaaaaah aaaaah aaaaaah
They know my name 'cause I told it to them,
But they donÂ’t know where And they donÂ’t know
When ItÂ’s coming, Oh! when ItÂ’s coming

Keep the car running

If some night I donÂ’t come home,
Please donÂ’t think IÂ’ve left you alone.
The same place animals go when they die,
You canÂ’t climb across a mountain so high.
The same city where I go when I sleep,
You canÂ’t swim across a river so deep.
They know my name 'cause I told it to them,
But they donÂ’t know where
And they donÂ’t know
When ItÂ’s coming, Oh! when is it coming?

Keep the car running
Keep the car running
Keep the car running

En tiedä onko ilta vai aamu?....



Minä kuljen siellä, missä maailma
on pimeä ja
lohduton
takapihoilla, joissa kukaan ei ole leikkinyt aikoihin
surkeutta kannan selässäni, sydämessäni muistoa sinusta
ja se muisto vetää syvemmälle varjoihin
Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka.
Ja jos
päivät olis liian pitkät ja leveät,
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta..
Maailma tappaa kaiken kauniin, mutta sinua en sille anna
pidän salassa, sinut Varjonkukaksi kastoin
sotamies voi rakastaa
kuningatartaan ikuisesti, vaan
koskaan ei kai käy päinvastoin
Jos ei niin pimeä yö täällä ois,
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka...



Vain kesyt linnut kaipaavat vain villit lentävät. Roskaa

Keep The Car running..

Hyvää joulukinkkua!!!

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/11/1003236

Vois alkaa kattelemaa enkeleitä ja demoneita. Da vinci koodin jatkista. Outo uneton kausi päällä. Monta yötä jo istuttu ja napotettu ja tuijoteltu telkkua. Tai no elokuvia.
No. Minkäs teet kun ei uni maita. ja jo toinen päivä terveellistä ruokavaliota ilman karkkeja! tai mitään sellasta. Unirytmi.. ?
Biologisella kellolla menossa aika rytmihäiriöt... Eiköhä toi pikkuhiljaa oikene tästä. Pitäs vaa hetkeks osata kääntää ajatukset muualle ja hiljentä oma sisäinen ääni, ja osata vain ottaa johto pois seinästä ja lopettaa toimintonsa kuin robotti ja nukahtaa... Roboteilla on paljon helpompaa.. nukahdistus....



Happoradio - Nukahdistus


http://www.youtube.com/watch?v=IU-FixUJOPA

O ou. Ou mai gaad. Taas unirytmi rymistelee, päin metsää jälleen kerran astelee, tsaijjaijjai, puita siellä kolistelee, aamulla taas itseään hereille nipistelee, nipistelyt turhaa on aamuherätykset itsemurhaa. Niimpä sänkyyn maatuu, herätyskelloon paatuu, kello saa haulikolta vastauksen, lentää paloina pieninä, unesta lupauksina sievinä,pitkin lattioita, auta armias jos joku tulis kolistelee kattiloita, luulen että se kattilasta heräis, liesi täysillä, ja nyt unta palloo täysillä. tai teen sen itselleni millisellä ysillä. Unta unta unta unta unta unta. Avutonta.

Yksinäinen mies, luulen ett se kaiken ties, kaiken siitä yksinäisyydestä, suuresta kuplasta ja tyhjyydestä, kuplassaan istuskelee, ulos ruudun läpi ihmisiä katselee, näin vuodet vierii, ja mieli takas lapsuuteen kierii, silloin kaikki oli toisin, voi luoja jos edes päivän vielä uudelleen elää voisin.. Mutta on vuodet työntäneet syrjään, ujo ihminen istui itse tyrmään.. Avain taskussa istuu, miettii ja pieneks pisteeks kutistuu, neljän seinän sisällä omassa asunnossa. Jossa puhelimet tietokoneet kaikki täynnä elämää, edistämässä ikävää.. Iltaisin kaduilla kulkee, silmänsä ihmisten kohdalla sulkee, katseen maahan suuntaa, näin suojakilven ympärille muuntaa.. Kadut pitkät jatkuu loputtomiin, hukkuu pian ajatuksiin omiin.. Illat aina yhtä tuskaa, kunnes uneen vajoaa, herää ja taas palasiks hajoaa. Päivät itseään kasaa, ei koskaan valmiiksi saa.. Penkillä hän istuu ja katsoo auringon laskuun, kun ilma käy viileneen hän pistää kädet taskuun, tuhannen ja yhden yön yksinäisyys jo pian haihtunut on syys, vuoden ajat vaihtuu, joka päivä jotain arvokasta ilmaan haihtuu.. Taas yö käy kylmenemään, lumikin peittää jo maan, taas yhdet jalanjäljet kotiovelta tielle johtaa, mielessään toivoo että joskus jonkun kohtaa, talvi on pitkä ja pimeä, ei sille tunteelle löydy edes nimeä, tunteelle jonka se mies tuntee, taas yksinänsä tietä kulkee, tietä jonka luulee johtavan ei mihinkään, kunnes eksyneen naisen kohtaa, näin kahdet jalanjäljet kotiovelle johtaa.

Voi tsiisus. Oli koirankopissa paljon pienen pieniä pentuja. Menin niin tilttiin ettei mun älykkyysosamäärä riittänyt enää laskemaan niitä. Yks ressukka oli tippunu ulos lumihankee nii nostelin sen takas koppihi.

Kevyempi päivät, kevyemmät eväät. Salaatti linjalla pitkin linjoja!


Ja Bob Dylanin Im not there vaikuttaa maailman sekavimmalta elokuvalta näin aluksi. Viimeksi pari vuotta sitt lukion ekalla katoin sen.

Miksi meillä pitää olla kaikkia turhia velvollisuuksia? Paljon mukavempi olisi kun tietäisi olevansa täysin vapaa niin tulevaisuudesta kuin menneisyydestään. Turhat jutut tuo nii paljon pään vaivaa tälläiselle tavalliselle kaksijalkaiselle luolamiehelle joka on vasta apinasta ihmiseksi kuoriutunut.

Vois lähtee vaikka iltakävelylle