Perhonen aamunkoinen kukassa kuin loinen aikamoinen juuri se toinen toistaan täydentävät, jäljet jättävät, niin nätisti sen siivet räpättävät, ylös korkeuksiin kohoaa, tuolla kaukana metsässä vanha puu lahoaa, kaatuu ja maatuu ja taas elämä uudestaan alkaa, nosta toista jalkaa niin keveää että tätä tunnetta ei voi kuvata tanssimalkaa, kunnes taivas repeää ja sataa alkaa, aurinko kauas vuorien taakse karkaa, sen perässä kuin hullu juoksen, tulta nielustani syljen, kömmin petiini ja käännän kyljen, nukun läpi synkän yön, niin nää murheet selätän ja lyön, kun ulkona tuuli vinkuu, porsas kaukana kotiin hinkuu, kyllä routa kyydin tarjoo, tänään ulkona ei tarvi edes sateen varjoo, on uusi kaunis aamu tullut, sammakot ympyrää pomppivat kuin hullut, tuo orava nokkahuilua soittaa, se näätää hymyilemään saada koittaa, näätä viettää pahaa päivää, orava kertoo ei huolen häivää, pian iloisesti näätä nauraa, orava rakentaa psykologin uraa, on talvi viimein taakse jäänyt ulkona on hyvä sää nyt, aurinko paistaa ja on aika elämää maistaa tuoksut kesäöiden haistaa ja viimein vaihtaa kaistaa