IRC-Galleria

PEIKKOLAAKSON MUINAINEN AARRE


LUKU 1. RUDDI MENEE ESKARIIN.



Olipa kerran pieni peikko, joka oli Peikkokansan pienin peikko. Hänen äiti ja isä oli lähtenyt tutkimaan aarretta, joka voisi mahdollisesti löytyä Peikkolaaksosta. Pienen peikon nimi oli Ruddi. Ruddilla oli kolme isoveljeä. Ruddi oli itsekin poika. Veljien nimet olivat: Puddi, Kuddi ja Suddi. Suddi oli heistä vanhin. Hän oli 16-vuotias, Kuddi oli 14-vuotias, Puddi oli 12-vuotias ja Ruddi oli taas 5-vuotias.
JA NIIN:
”No niin, minun piti huolehtia sinusta ja muista, kun äiti ja isä on siellä tutkimassa sitä aarrejuttua. Joten... pue päälle!” huusi Suddi vihaisesti siitä, että juuri hän joutui vahtia Ruddia ja viedä hänet esikouluun. ”No joo joo! Ei tässä kaikkea ehdi tekemään samaanaikaan senkin pölvästi!” Ruddi huusi takaisin. ”Kuules nyt, minä vahdin sinua, joka on varsin epämiellyttävää. Voisitko silloin myös totella niin muin sanotaan? Jos olisit niin ystävällinen.” Suddi sanoi kylmästi. ”Okei, sopii. Sano sitten, että Puddi joutuu vahtimaan minua eskarin jälkeen ja joutuu hakemaan minut sieltä.” Ruddi sanoi pyytävä ilme kasvoillaan. ”Sanotaan sanotaan.” Suddi sanoi ja koitti välttää Ruddin ilmeen. ”No niin nyt lähdetään sinne saak...öö...esikouluun.” Suddi sanoi. Ruddi tervehti vastaantulijoita kohteliaasti. Hän hyppi ja loikki, kunnes olivat eskarin luona. ”Selvä. Meneppäs nyt sisään. Minulla on kiire kouluun.” Suddi sanoi. Ruddi lähes tulkoon juoksi portista sisään. Luokassa heidän ryhmänsä piirteli kaikennäköisiä vempaimia. Aiheena oli HASSUT VEMPAIMET. Heidän ryhmänsä nimi oli PIKKUPEIKOT. Ruddi piirsi ystävänsä, Zuzgin kanssa. Zuzgi oli hänen paras tarhakaverinsa. ”No niin, nyt esittelemme kaikkien työt. Kenenkään työlle ei saa nauraa. Ja tänään vien nämä työt sinne näyttelyyn ja se kenen työtä on äänestetty eniten, saa minulta yllätyspalkinnon. Jokainen teistä joutuu äänestämään jotain työtä, mutta omaa ei saa äänestää.” ryhmän opettaja, Neiti Madame sanoi. Kaikki katsoivat Neiti Madamea yllättyneenä. ”Mutta kun minulla ei ole vielä valmis.” Ruddi sanoi pettyneenä. ”Ei se mitään. tee se nyt loppuun.” opettaja sanoi ja hymyili. Ruddi jatkoi työtään.
KOULUSSA:
Suddi käveli käytävää pitkin seuraavalle tunnille. ”Ei kai vaan ole Ranskaa?” Suddi voihkaisi ja katsoi lukujärjestystä. ”Kyllä vain.” sanoi Suddin paras kaveri, Zemba. Suddin tyttöystävä, Ragusa, tuli vastaan. ” Hei Suddi! Moi Zemba! Meillä on sama tunti. Voitko olla minun pari siinä esitelmässä, joka pitää laatia seuraavat kaksi viikkoa. Siitä pitää tulla hyvä, että saa Ranskan arvosanan nousuun.” Ragusa sanoi ja virnisti. ”Joo, kyllähän minä voin.” Suddi vastasi. Kolmikko käveli yhdessä kohti Ranskantunnin luokkaa, kunnes Zemba kompastui ja lensi suoraan pää edellä juuri vahattua lattiaa. ”Voiii hitsi. Missä terkkari?” Ragusa sanoi. ”Käy hakemassa terkkari! Äkkiä!” Ragusa huusi juoksevan Suddin perään.