IRC-Galleria

<-rossuC> hahahah ei mun elämä oo pilalh ? :D::Dd


haha eipä juu :DD::DD: ranteet auki vaa baby ;)

SEIKKAILU AURINGONKUKISSA

Olipa kerran yksi tyttö, joka oli kiinnostunut auringonkukista. Hänellä oli monta kasvikirjaa ja kaikista hän luki vain aringonkukista liittyvän jutun. Tytön nimi oli Liisa. Liisa oli luokan nössöjen pomo. Hän oli 12-vuotias. Kaikkia nössöjä hän ei tuntenut.

PEIKKOLAAKSON MUINAINEN AARRE


LUKU 1. RUDDI MENEE ESKARIIN.



Olipa kerran pieni peikko, joka oli Peikkokansan pienin peikko. Hänen äiti ja isä oli lähtenyt tutkimaan aarretta, joka voisi mahdollisesti löytyä Peikkolaaksosta. Pienen peikon nimi oli Ruddi. Ruddilla oli kolme isoveljeä. Ruddi oli itsekin poika. Veljien nimet olivat: Puddi, Kuddi ja Suddi. Suddi oli heistä vanhin. Hän oli 16-vuotias, Kuddi oli 14-vuotias, Puddi oli 12-vuotias ja Ruddi oli taas 5-vuotias.
JA NIIN:
”No niin, minun piti huolehtia sinusta ja muista, kun äiti ja isä on siellä tutkimassa sitä aarrejuttua. Joten... pue päälle!” huusi Suddi vihaisesti siitä, että juuri hän joutui vahtia Ruddia ja viedä hänet esikouluun. ”No joo joo! Ei tässä kaikkea ehdi tekemään samaanaikaan senkin pölvästi!” Ruddi huusi takaisin. ”Kuules nyt, minä vahdin sinua, joka on varsin epämiellyttävää. Voisitko silloin myös totella niin muin sanotaan? Jos olisit niin ystävällinen.” Suddi sanoi kylmästi. ”Okei, sopii. Sano sitten, että Puddi joutuu vahtimaan minua eskarin jälkeen ja joutuu hakemaan minut sieltä.” Ruddi sanoi pyytävä ilme kasvoillaan. ”Sanotaan sanotaan.” Suddi sanoi ja koitti välttää Ruddin ilmeen. ”No niin nyt lähdetään sinne saak...öö...esikouluun.” Suddi sanoi. Ruddi tervehti vastaantulijoita kohteliaasti. Hän hyppi ja loikki, kunnes olivat eskarin luona. ”Selvä. Meneppäs nyt sisään. Minulla on kiire kouluun.” Suddi sanoi. Ruddi lähes tulkoon juoksi portista sisään. Luokassa heidän ryhmänsä piirteli kaikennäköisiä vempaimia. Aiheena oli HASSUT VEMPAIMET. Heidän ryhmänsä nimi oli PIKKUPEIKOT. Ruddi piirsi ystävänsä, Zuzgin kanssa. Zuzgi oli hänen paras tarhakaverinsa. ”No niin, nyt esittelemme kaikkien työt. Kenenkään työlle ei saa nauraa. Ja tänään vien nämä työt sinne näyttelyyn ja se kenen työtä on äänestetty eniten, saa minulta yllätyspalkinnon. Jokainen teistä joutuu äänestämään jotain työtä, mutta omaa ei saa äänestää.” ryhmän opettaja, Neiti Madame sanoi. Kaikki katsoivat Neiti Madamea yllättyneenä. ”Mutta kun minulla ei ole vielä valmis.” Ruddi sanoi pettyneenä. ”Ei se mitään. tee se nyt loppuun.” opettaja sanoi ja hymyili. Ruddi jatkoi työtään.
KOULUSSA:
Suddi käveli käytävää pitkin seuraavalle tunnille. ”Ei kai vaan ole Ranskaa?” Suddi voihkaisi ja katsoi lukujärjestystä. ”Kyllä vain.” sanoi Suddin paras kaveri, Zemba. Suddin tyttöystävä, Ragusa, tuli vastaan. ” Hei Suddi! Moi Zemba! Meillä on sama tunti. Voitko olla minun pari siinä esitelmässä, joka pitää laatia seuraavat kaksi viikkoa. Siitä pitää tulla hyvä, että saa Ranskan arvosanan nousuun.” Ragusa sanoi ja virnisti. ”Joo, kyllähän minä voin.” Suddi vastasi. Kolmikko käveli yhdessä kohti Ranskantunnin luokkaa, kunnes Zemba kompastui ja lensi suoraan pää edellä juuri vahattua lattiaa. ”Voiii hitsi. Missä terkkari?” Ragusa sanoi. ”Käy hakemassa terkkari! Äkkiä!” Ragusa huusi juoksevan Suddin perään.

PEIKKOLAAKSON MUINAINEN AARRE


LUKU 1. RUDDI MENEE ESKARIIN.



Olipa kerran pieni peikko, joka oli Peikkokansan pienin peikko. Hänen äiti ja isä oli lähtenyt tutkimaan aarretta, joka voisi mahdollisesti löytyä Peikkolaaksosta. Pienen peikon nimi oli Ruddi. Ruddilla oli kolme isoveljeä. Ruddi oli itsekin poika. Veljien nimet olivat: Puddi, Kuddi ja Suddi. Suddi oli heistä vanhin. Hän oli 16-vuotias, Kuddi oli 14-vuotias, Puddi oli 12-vuotias ja Ruddi oli taas 5-vuotias.
JA NIIN:
”No niin, minun piti huolehtia sinusta ja muista, kun äiti ja isä on siellä tutkimassa sitä aarrejuttua. Joten... pue päälle!” huusi Suddi vihaisesti siitä, että juuri hän joutui vahtia Ruddia ja viedä hänet esikouluun. ”No joo joo! Ei tässä kaikkea ehdi tekemään samaanaikaan senkin pölvästi!” Ruddi huusi takaisin. ”Kuules nyt, minä vahdin sinua, joka on varsin epämiellyttävää. Voisitko silloin myös totella niin muin sanotaan? Jos olisit niin ystävällinen.” Suddi sanoi kylmästi. ”Okei, sopii. Sano sitten, että Puddi joutuu vahtimaan minua eskarin jälkeen ja joutuu hakemaan minut sieltä.” Ruddi sanoi pyytävä ilme kasvoillaan. ”Sanotaan sanotaan.” Suddi sanoi ja koitti välttää Ruddin ilmeen. ”No niin nyt lähdetään sinne saak...öö...esikouluun.” Suddi sanoi. Ruddi tervehti vastaantulijoita kohteliaasti. Hän hyppi ja loikki, kunnes olivat eskarin luona. ”Selvä. Meneppäs nyt sisään. Minulla on kiire kouluun.” Suddi sanoi. Ruddi lähes tulkoon juoksi portista sisään. Luokassa heidän ryhmänsä piirteli kaikennäköisiä vempaimia. Aiheena oli HASSUT VEMPAIMET. Heidän ryhmänsä nimi oli PIKKUPEIKOT. Ruddi piirsi ystävänsä, Zuzgin kanssa. Zuzgi oli hänen paras tarhakaverinsa. ”No niin, nyt esittelemme kaikkien työt. Kenenkään työlle ei saa nauraa. Ja tänään vien nämä työt sinne näyttelyyn ja se kenen työtä on äänestetty eniten, saa minulta yllätyspalkinnon. Jokainen teistä joutuu äänestämään jotain työtä, mutta omaa ei saa äänestää.” ryhmän opettaja, Neiti Madame sanoi. Kaikki katsoivat Neiti Madamea yllättyneenä. ”Mutta kun minulla ei ole vielä valmis.” Ruddi sanoi pettyneenä. ”Ei se mitään. tee se nyt loppuun.” opettaja sanoi ja hymyili. Ruddi jatkoi työtään.
KOULUSSA:
Suddi käveli käytävää pitkin seuraavalle tunnille. ”Ei kai vaan ole Ranskaa?” Suddi voihkaisi ja katsoi lukujärjestystä. ”Kyllä vain.” sanoi Suddin paras kaveri, Zemba. Suddin tyttöystävä, Ragusa, tuli vastaan. ” Hei Suddi! Moi Zemba! Meillä on sama tunti. Voitko olla minun pari siinä esitelmässä, joka pitää laatia seuraavat kaksi viikkoa. Siitä pitää tulla hyvä, että saa Ranskan arvosanan nousuun.” Ragusa sanoi ja virnisti. ”Joo, kyllähän minä voin.” Suddi vastasi. Kolmikko käveli yhdessä kohti Ranskantunnin luokkaa, kunnes Zemba kompastui ja lensi suoraan pää edellä juuri vahattua lattiaa. ”Voiii hitsi. Missä terkkari?” Ragusa sanoi. ”Käy hakemassa terkkari! Äkkiä!” Ragusa huusi juoksevan Suddin perään.

MALMISTEN LÄHISUKU
Nea, Niko ja Kari.

Nea.

Nea (kirjoittaja) on 11-vuotias tyttö, joka on mukava. Osaa myös olla todella ärsyttäväkin. Hänellä on myös isoveli, joka on Nean mielestä ärsyttävä. Nean lempimusiikkia on rock ja vähän jotain muutakin. Lempibändi on KISS ja lempibiisi on W.A.S.P:in Wild Child. Hän tykkää myös Hanoi Rocksista. Hän tykkää paljon Gunnareista. Voisi luulla, että Nean paras kaveri on hänen kotipihaltaan tai koulusta, mutta ei ole. Paras kaveri nimittäin on hänen serkkunsa Mira-Maria Malminen. (Sanokaa vain Miraksi tai Miväksi).


Niko.

Niko on Nean isoveli (niinkuin varmaan tiedättekin). Hän 14-vuotias. Hän äsryttää Neaa aina, kun tekee mieli. Eli aika usein. Nikolla on paljon kavereita ja ei tiedä kuka on paras kaverinsa. Nikon lempibändi on ja lempibiisi on Nikon harrastus on bleidaus (en tiedä miten se oikeasti kirjoitetaan). Nikolla on myös sellaisia kavereita, jotka bleidaa hänen kanssa. Niitä on aika paljon. Hän pelaa myös korista. Hänellä on tyttöystävä Vilma. ( UUUU. ;) kirjotti mivÄ.)

KÄNNYKÄN KIROUS

Hei, olen Nancy. Nancy Spungen. Olen 14-vuotias. Paras kaverini on Deborah eli Deb. Minulla on kuulemma hieno kännykkä. Tai siis kaverini sanoo niin. Deb on kateellinen koska hänellä on todella vanha kännykkä ja heidän perheellä ei ole varaa ostaa. Hän on juuri täyttänyt 15-vuotta. Siis tänään.
Kaikki hänen kaverinsa oli kutsuttu sinne. Paitsi minä. Me olimme riidelleet eilen ja illalla hän oli soittanut, että en saisi tulla sinne, mutta lahjan saisin antaa. Hän toivoi kovasti uutta puhelinta. Minun isälläni on sellainen työ, että hän saa paljon rahaa. olin siis jo paketoinut lahjaan uuden kännykän. Juuri sen kännykän minkä hän oli toivonut. Lähdin ulko-ovestamme ulos sateeseen. Debille ei ollut ollut pitkä matka. Koputin oveen kolme kertaa. Ovi avattiin. Oven takana oli Deb. Annoin paketin hänelle ja lähdin. Hän jäi katsomaan minua ja tunsin selässäni katseen. Käännyin. ”Oliko jotain asiaa?” sanoin. ”Hömm... anteeksi. Tule sisään.” hän hymyili poissaolevasti.

HEI LUKEKAA TÄÄ OIKEESTI EN OO TÄNÄ VUON NAURANU NÄI PAHASTI VIEL... ja sori, en tiiä mist mun serkku tietää teijät jotka ootte täs..

MIRAN ELÄMÄÄ

Mira on 12-vuotias tyttö, joka menee seiskalle. Sillä on blondit hiukset. Hänen lempibändinsä on KISS. Hän kuuntelee vanhaa ja uutta rokkia mutta myös räppiä. Miraa kutsutaan yleensä Miväksi. Hän meikkaa aina kouluun, ettei hänen finninsä näkyisi. Ja muutenkin, hänellä on aika ruma naama, että meikistä ei kyllä ole mitään haittaakaan. Miralla on synttärit elokuun 2. päivä. Hänen paras kaverinsa on Greta. Miran puhelimessa se on –GM-. Hänen lempisanansa on: ”lol.”
Tarina alkaa:

MAANANTAI
Mira heräsi aikaisin aamulla ehtiäkseen suihkuun. Kun hän oli tullut suihkusta, hän meni omaan huoneeseen pukemaan. Hänen äitinsä, Marita, oli töissä. Greta soitti hänelle. ”Moi. Tuuksä tänää kouluu?” ”Joo, kyl mä tuun.” Mira vastasi. Hän käveli olohuoneeseen katsomaan kelloa. ”Sä oot myöhäs.” Greta sanoi. ”Ai kato, nii oonki.” Mira sanoi. Mira meni meikkaamaan peilin eteen. Sen jälkeen hän otti reppunsa ja käveli kouluun.
Miralla oli matikantunti. Miran vieressä istuva Joona, alkoi jutella Miralle. ”Miks tulit myöhäs kouluu?” Joona kysyi. ”Huvin ja urheilun vuoks.” hän vastasi. Kun matikan tunti loppui, Mira käveli Gretan ja Sadun kanssa välitunnille. Mira kuunteli mp3mosta. Miran luokse tuli hänen luokkalainen Daniel. ”Sä olit myöhäs.” hän sanoi. Mira ei vastannut, koska ei kuullut mitään. Hän kuunteli KISSiä. Daniel huusi jotain ja vasta sitten Mira tajusi ottaa kuulokkeet pois korvilta. ”Mitä sä teet?” Mira kysyi. ”Sä olit myöhäs.” Daniel sanoi. ”lol.” Mira vastasi. Mira jatkoi kuuntelua ja katsoi mitä muut luokkalaiset tekivät. Sen jälkeen oli äikäntunti. Piti kirjoittaa kirja. Miran kirjan nimeksi tulisi EETUN ELÄMÄÄ. Tänään joutuisi jäämään koululle kirjoittamaan kirjaa.
Tässä Miran tekemä kirja.

EETUN ELÄMÄÄ.
Eetu on 17-vuotias poika, joka harrastaa amerikkalaista jalkapalloa. Eetulla on lyhyet, blondiksi värjätyt hiukset ja ruskeat silmät. Hänen mutsi on asianajaja ja faija on yleensä Eevin baarissa kamujen kanssa, jotenka kumpikaan ei yleensä kiinnitä huomiota Eetuun, hänen 12-vuotiaaseen pikkusiskoonsa Satuun, 7-vuotiaaseen Lauraan tai kahden kuukauden päästä syntyvälle vauvalle. Eetun kaverit ja koulukaverit ihailivat Eetua hänen ulkonäkönsä ja lihastensa takia. Eetulla on myös pinkinvärinen mopoauto ja tyttöystävä, jonka nimi on Miia, ja Eetun elämä on kerta kaikkiaan täydellistä. Mutta eräänä päivänä koulun jälkeen Eetun perhe oli himassa ja kaikilla oli vakava ilme. Eetu yritti ohittaa vakavat ilmeet ja juosta omaan huoneeseensa, mutta jo eteisessä hänen isänsä Aki huusi ”Eetu tuu olohuoneesee.” Eetu meni ja hänen mutsinsa Petra aloitti puheen. ”Me olemme keskustelleet sinä aikana, kun olet ollut koulussa, ja olemme päättäneet...” ”ME MUUTETAAN POIS!” hänen pikkusiskonsa Satu huutaa. ”Juuri niin Eetu, me muutamme.” vastasi Petra. Kaikki hiljenivät ja Eetu juoksi omaan huoneeseensa ja Petra rupesi itkemään Lauran kanssa. Seuraavana päivänä koko perhe paitsi Eetu olivat keittiössä syömässä aamupalaa ja Eetu saapuu keittiöön. ”Huomenta Eetu.” sanovat Petra ja Satu yhteen ääneen. ”Moi.” Eetu vastasi. ”Tuu ssit suoraa koulust himaa, meijän pitää keskustella.” sanoi isä. ”Joojoo, jos jaksan.” ”Ei, kun tuut!” huusi isä. Äiti rupesi itkemään Sadun kanssa ja Laura piirsi kukkia. Eetu lähti pois ja keittiössä vallitsi syvä hiljaisuus. ”Katsokaa, Eetu tuli!” huusivat Eetun kaverit ja tulivat moikkaamaan Eetua, kun Satu lähti luokkalaistensa luokse. ”Miks myrtsi ilme?” kysyi Eetun paras kaveri, Jaakko. ”Kerron myöhemmi kaikille.” vastasi Eetu. ”Ookoo..”

Kun Mira oli kirjoittanut yhden sivun, hän päätti lähteä kotiin. Hän vei repun ja soitti Sadulle. ”Voitko olla?” Mira kysyi. ”Joo, kyl mä voin olla. Mitä tehää?” Satu vastasi. ”Ollaa Annikan ja Jarin kaa” Mira sanoi.

Vähän aikaa myöhemmin Mira, Satu, Annika ja Jari olivat kävelleet nurkalle. ”Mennää kirjastoo.” Satu ehdotti. ”Mitä varte?” Mira kysyi. ”Mennää galleriaa.” Satu vastasi. ”Aa...galleriaa. Joo mennää vaa.” Mira sanoi. ”Mä en tuu.” Annika sanoi. ”Emmäkää tuu.” Jari sanoi. Siispä Mira ja Satu menivät kirjastoon... tietokoneelle. ”Kato, vaa yks uus kommentti.” Satu sanoi. Sen sendas Laurrrä ja siinä luki: Moi , millo nähää ? mul on tosi ikävä sua ! <3. Miran puhelin soi. ”Nyt kotiin syömään ja sitten kun olet syönyt niin siivoat huoneesi.” Miran äiti sanoi. ”Kuka?” Satu kysyi. ”Mutsi. Mun pitää mennä syömään ja sit mun pitää siivota huone.” Mira vastasi. Mira lähti pois kirjastosta, mutta Satu jäi sinne.

Heti, kun Mira oli syönyt, hän hivuttautui kohti olohuoneen sohvaa. Hän yritti olla niin, että ei tarvitsisi siivota huonetta. ”Mira, mene siivoamaan huone.” Marita sanoi ja meni tupakalle. Mira meni mukisematta omaan huoneeseen. Siinä kesti n: 2 tuntia. Kello oli jo kahdeksan, eikä Mira saanut lähteä enää minnekkään.


TIISTAI

Tänään Mira ehti ajoissa kouluun. Ensimmäinen tunti oli ilmaisutaitoa. Tänään piti harjoitella näytelmää. Mira ei jaksanut keskittyä ja joutui reksin puheille. Sitten hän joutui jälki-istuntoon. Siellä oli myös Aki, Einari eli Vege ja Yasmin eli Jaska. Ja sen jälkeen vielä omaa kirjaa piti jäädä tekemään.

EETUN ELÄMÄÄ.
”Tunti alkaa.” Jaakko sanoi kylmästi. Pojat menivät tunnin jälkeen syömään. ”Noi muijat tziigaa meitä kokoaja.” sanoi Jaakko. ”Uuu.” ulvoi Eetu ja tytöt katsahtivat poispäin. He lähtivät ruokalasta ja olivat melkein luokassa, kunnes Jaakko kysyi:”Nii siis miks olit myrtsi tänä aamun?” ”No, tota ööh.. Mun mutsi ja faija sano eile illal et me muutetaa, siin se.” ”Mitäh?” kysyi Jaakko täristen. ”Nii-i” ”Eikä , miten ne voi päättää sellaen asian tost noi vaa ?” ”Niimpä..”
Eetu tuli himaan vasta iltayhdeksältä ja kaikki olivat työn touhussa. Eetu kysyi : ”Mitä te dusaatte ?” Äiti vastasi. ”Pakatkaa, ja nyt ku vihdoinki tulit niin saat pakkaa kamas.” ”Ookoo.” vastasi Eetu ja meni huoneeseensa.
Tunnin päästä Eetu meni etsimään perhettään, mutta löysikin lapun:” Eetu kulta, me olemme kellarissa pakkaamassa tavaroita, jos on asiaa niin tule sinne” Eetu meni kellariin, jossa oli hänen koko perheensä. Äiti aloitti:”Kas, kas tulitha sä vihdoinki, pakkasitkos tavaras?” ”Joo.” vastasi Eetu. ”Ookoo, saat auttaa meit pakkaa kellarin kamat.” käski äiti. Eetu alkoi pakata. Satu ja Laura menivät nukkumaan ja Eetu jatkoi pakkaamista. ”Eetu, kyl säki voit mennä nukkumaan, jos haluut?” kysyi äiti. ”Kiitti mutsi.” vastasi Eetu.
Aamulla Eetu heräsi pirteänä ja iloisena ja meni keittiöön, kunnes huomasi, että kaikki olivat olohuoneessa. ”Mä oon jo myöhäs nii en syö mitää, moido.” Eetu sanoi ja kaikki huusivat hänen peräänsä jotain hyvästelevää. ”Mooi Eetu.” huusivat Eetun kaverit. ”Moij.” vastasi Eetu iloisesti ja meni kavereidensa luokse. Tunnin jälkeen välitunnilla Eetun tyttöystävä tulee Eetun luokse. ”Moi, kaikki juoruu et sä muutat, hah.. Mä vaan naurahdin niille.” ”Ööh, kyl mä muutan.” sanoi Eetu kylmästi. ”Ja et oo kertonu mulle!” huusi Miia. ”Odotin sopivaa hetkee.” Eetu vastasi nöyrästi. ”Aha.” Miia sanoi vihaisesti ja käveli pois Eetun luota. Jaakko saapui Eetun luokse nähtyään mitä oli tapahtunut:”Mitä nyt?” ”Miia suuttu ku en ollu kertonu muutost.” vastasi Eetu. ”Ookoo.” vastasi Jaakko ymmärtäen Eetun masennusta ja parivaljakko meni luokkahuoneeseen. Tunti oli päättynyt ja Jaakko näki Miian tulevan Tyttöjen vessasta itkeneen näköisenä.

Mira kirjoitti taas vain sivun kirjaa. Hän pakkasi kirjat reppuun ja lähti kotiin. Mira vei repun omaan huoneeseen ja lähti alepalle. Alepalla oli Greta, Satu ja Jari. ”Minne mennää?” Satu kysyi. ”Mennää vaik nurkalle.” Greta vastasi. ”Ookoo.”Mira sanoi. ”Joo, mennää vaa.” Jarikin sanoi. Sitten kaikki lähti alepalta. Kun he olivat siellä, Mira sai viestin Tomilta(toisin sanoen qmpulan maauimalalta).Siinä luki:’Hei ihana <3 mä pyydän sua yhteen miten ois kesällä jos mentäs kumpulan maauimanaan niinku uimaan tai jotain beibi jos et ala mun kaa niin maailma on pimeä ja julma ja yksinäinen paikka elää joten pyydän täytä tyhjiö sydämmessäni rakkaudellasi<3.’ Mira hajos ,kun oli lukenut viestin. ”Mikä o nii hauskaa?” Greta kysyi ”Tää.” Mira vastasi. Hän näytti viestin muille ja hekin nauroivat sille.
”Hei kato kuka tuol on.” Satu sanoi yhtäkkiä. ”No kuka?” sanoi Jari. ”No... Ville.” hän vastasi. ”Aa... okei. Mitä siit.”Mira sanoi. ”No ollaa sen kaa.” Satu sanoi. ”Ookoo.” Mira sanoi. Kaikki menivät juttelemaan Villelle. ”Mennääks koudalle?” Kaikki vastasi myöntävästi. ”Koudal on kaikki.” Mira sanoi. ”Niimpä.” Jari sanoi. Jopa Risto Juhani Laakso, Miran exä. Tutummin Ripa. Mira juoksi piiloon, koska Ripa käveli uhkaavasti heidän suuntaan. Ripa yritti soittaa Miralle, koska tiesi nähneensä hänet. ”Onks Miraa näkyny?” Hän kysyi. He katsahtivat toisiinsa ja Satu sanoi: ”Ööö... Se tais lähtee himaa. Miten nii?” ”Pitihän sitä kysyä ku se on mun exä.” Ripa sanoi ja virnisti. ”Joudun kyl harmittavasti lähtee kotii, mut käyn huomenna hakee Miraa.” ”Aha, okei.” Greta sanoi. ”Mivää! Tuu tänne!” Satu huusi. Kesti vähän aikaa, että Mira pääsisi pusikosta, johon oli mennyt piiloon Ripalta. ”No mitä?” Mira kysyi. ”Se aikoo hakee sua huomenna koulun jälkee.” Mira ei sanonut mitään. Hän katsoi kännykkäänsä. ”Mun pitää lähtee.” Mira sanoi. ”Moido” Muut sanoivat. Greta lähti myös kotiin, mutta Satu, Jari ja Ville jäi koudalle.













KESKIVIIKKO

Mira heräsi seitsemältä. Hänellä oli kova päänsärky. Kaverit soittelivat, että tulisiko Mira kouluun.
Mira ei jaksanut lähteä kouluun, koska päänsärky oli liian kova. Pientä päänsärkyä hän kyllä kesti, mutta tämä oli jo liian kova. Hän kävi mesessä, kukaan ei ollut paikalla. Sitten hän kävi galleriassa. Siellä oli tullut uusia kommentteja. Hän vastasi niihin ja käveli sitten olohuoneeseen. Mira laittoi telkkarin päälle ja sieltä tuli TYTTÖKULLAT- ohjelma. Hän rupesi katsomaan sitä.

Kun kamujen koulu oli ohi, Mira soitti Gretalle. ”Miks et tullu kouluu?” ”Pää kipee.” Mira vastasi. ”Voitko kuitenki tulla ulos?” Greta kysyi. ”Joo.” He tapasivat koudalla ja lähtivät Suuntimopuistoon. Miralla oli mukana mp3:nen, jota hän kuunteli. Sieltä tuli ARI KOIVUSEN -pianoman. Mira alkoi laulaa itsekseen. ”Lopeta jo.” Greta sanoi. Mira otti kuulokkeet pois korvilta. (itse asiassa kuulokkeen pois korvalta) ”Mitä tehää?” Mira kysyi. ”Käydään hakee Ripaa.” Greta vastasi. ”Ei kyl.” Mira sanoi. ”Se oli läppä. No emmä tiiä mitää tehää.” Greta sanoi. ”Mennää stadii.” Mira ehdotti. ”Mä en saa lähtee.” Greta vastasi. ”Mennää kato salaa.” Mira sanoi. ”Ookoo” Greta sanoi.

Stadissa he kävi ostamassa mässyä. ”Mira nyt on ruoka.” Miran äiti sanoi puhelimessa. ”Sulla on 15 minuuttia aikaa tulla.” ”Ookoo.” Mira vastasi. Sitten hän lopetti puhelun. ”Hei, mitä mä ny teen ku mul on vaa viistoist minsaa aikaa mennä himaa.” hän sanoi. ”No, nyt lähettii.” Greta sanoi. Mira ehti juuri ja juuri ajoissa kotiin. ”SYÖMÄÄÄÄN!!!” Miran äiti huusi. ”Joojoo.” Mira vastasi. Miralle tuli tekstari. Sen oli lähettänyt –GM- eli siis Greta. Siinä luki: ’ehditkö himaa?’ ”Keneltä se oli?” Miran äiti kysyi suu täynnä ruokaa. ”Gretalta.” Mira vastasi. Heti, kun Mira oli syönyt, hän soitti Gretalle ”Nii, mis oot?” Mira kysyi. ”Himas?” Greta vastasi. Mira sanoi:”Mä tuun teille.”

sain puhelimen. mul on sama numero sit käytös ja se TOIMIII ! soittakaa mulle mul ei oo saldoo. JA PLIIIIIIIIIS antakaa teijä numerot (:(:(:(:(:(:(:(:

joo nii tota hävitin mun puhelimen et jos on asiaa mulle ni soittakaa villelle, oon sen kaa 24/7.

jee olen villellä yötä. se on jossain ja soittaa kitaraa ja mä oon valtterin, eli sen veljen kaa jossain huoneessa ja me datataan ja katotaan tuntematonta sotilasta. nyt se ville tuli tähän niin menen mo ! ;););)