IRC-Galleria

Matkustaminen on ihanaa, siita ei oo kysymystakaan, mutta siina on vaan yks todella suuri miinuspuoli.. nimittain hyvastien jatto. Siihen ei totu koskaan ja joka kerta se tuntuu yhta pahalta. Joka kerran ma vannon etten tuu enaa tapaamaan yhta ihania ihmisia missaan ja tuntuu etta pala mun sielusta katoaa. Ja silti joka kerta parin paivan jalkeen kaikki on taas hyvin, muistot polttelevat sydamessa ja oon taas muutamaa ystavaa rikkaampi.
Tapasin eilen yhden Israelilaisen pojan. Se on ollut meidan hostellilla jonkun viikon mutta eilen vasta juteltiin ekan kerran. Ja tietenkin taa ihminen oli yks joka on koskettanut mun sielua ehka syvemmin kuin kukaan koskaan. Ja tietenkin tanaan han on jo poissa. Matka jatkuu, nain se menee. Samat unelmat, samat suunnitelmat. Mutta ei tarpeeks aikaa. Ja silti oon niin kiitollinen etta sain jakaa edes yhden paivan hanen kanssaan. Ehka jossain tapauksissa se merkitsee enemman kuin ikuisuus. Kaikki ihmiset keta tapaan on vain askelia omalla elamantiellani.

Onneks tiedan etta huomenna alkaa taas uusi paiva ja uudet kujeet ;) Ken tietaa kuka sillon sattuu eksymaan mun elamaani. Can't wait!


Adios, Santsu xxxxxxxxxxxxx