Musta on tullut mamma.
Mä pelkäsin tätä päivää ku ruttoa, mut sit se hiipi salakavalasti takavasemmalta. Mä olen ruvennut kutomaan. Sukkia. Huvikseni. Okei se yksinään ei ehkä tee sitä, mut sitten lisätään kaikki sivistynyt keskustelu kämppiksen kanssa sukkapuikkojen lomassa ja vanhojen hyvien tv-sarjojen kaipuu, ruuanlaitto (sunnuntaina sinihomejuusto gratinoituja sinisimpukoita..) ja kommentointi "mistä nyt kolottaa" kilpaa ystävän kanssa. Ja entäs sitten kadulla kauhistelu nykynuorison käytöksestä.
Täytyy kait yrittää pitää kiinni viimeisistäkin nuoruuden rippeistä. Mä lähden näyttämään persettä ohikulkijoille.
No ei sentään. Meen vaan kutomaan.
Terv. laitoshoitolainen