sinun on kopioitava tämä itsellesi ja vastattava kysymyksiin rehellisesti !
elokuva/sarja jonka aikana itkit? - BBM, enkelit ja demonit, pelham 123 ^^
itketkö ylipäätänsä helposti? - onnesta, sillon ku oon surullinen nii sen pitää oll aiks iso juttu
kuka viimeksi katsoi sinua pitkään? - ...jaa-a... se tiikeri ^^
mitä mieltä olet yhdenyön jutuista? - no kai ne jolleki sopii..
mitä lukee kolmannessa saapuneessa tekstiviestissäsi? - Emme saisi heitä rakastaa, jotka ovat pois heitetyt siitä syystä, että valitsimme toisen..
mitä biisiä kuuntelit viimeksi? - Lily Allen - Fuck you
millainen mieliala tällä hetkellä? - tosi hyvä ^^^^
mikä tapahtuma on muuttanut elämääsi eniten? - :S... siis ku on nii paljon kaikkee ja sit on hyvii ja hunoi muutoksii... sanotaa vaik et rakastuminen ^^
muistatko milloin viimeksi itkit itsesi uneen? - joku varmaa puol vuot sitte tavallaa, jos itken illal nii en saa unta :S
nauratko enemmän kuin itket? - nykyää ainaki ^^
oletko hiljainen? - aiks usein, tutummas seuras ja hermostuneen en ^^
onko sydämesi ikinä särkynyt? - on..
onko sinulla yhtään korua nyt, jos niin millainen? - ei muut ku korvikset just ny
oliko juuri ajattelemasi asia jokin, joka huolestuttaa sinua? - nope ^^
suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit? - jeba
tekisikö mielesi jonkun luokse? - jeba ^^
tekisikö mielesi haukkua joku pystyyn? - kyy kai, en kuitskaa kehtais jos sais mahiksen XD
biisi jota kuuntelet juuri nyt - Whitney Houston - I have nothing ^^^^
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 19.09.
- jatkoa tohon edelliseen.. 11.08.
- [Ei aihetta] 11.08.
- ...en kyllä hanki aborttia, enkä varsinkaan ... 11.06.
- [Ei aihetta] 02.06.
- ^^ 28.05.
- [Ei aihetta] 09.03.
- [Ei aihetta] 24.01.
- .. 30.12.
- kyllä on hauskaa puol neljältä.. 26.12.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (8)
- ▶ syyskuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (2)
- ▶ kesäkuu 2009 (2)
- ▶ toukokuu 2009 (1)
- ▶ maaliskuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
- ▶ 2008 (14)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
[Ei aihetta]Lauantai 19.09.2009 00:15
jatkoa tohon edelliseen..Tiistai 11.08.2009 01:39
8.2
Kello on 5:32. Heräsin juuri mitä oudoimmasta unesta. Se mies oli siinä, kuten kaikissa aikaisemmissakin. Mutta... tässä unessa oli jotain erilaista. Se oli hän, kuten ensimmäisellä kerralla olin nähnyt hänet. Vaikka en muista, miltä hän näyttää, tiedän, että sellainen hän on oikeasti. Hänen kylmät silmänsä hohtivat pimeässä kuin kaksi vaaleaa smaragdia kirkkaassa valaistuksessa. Hänen kalpea ihonsa sai hänet näyttämään siltä kuin hänellä olisi verenkiertohäiriöitä. Hänen tummat hiuksensa reunustivat valkeita kasvoja saaden ne näyttämään entistäkin komeammilta. Hänen suunsa oli auki paljastaen vitivalkoiset, täydelliset hampaat. En ymmärrä, miten annoin itseni unohtaa niin täydellisen olennon. Miten niin täydellinen voi edes olla olemassa? Hän ei sanonut unessa paljoa, mutta se, minkä hän sanoi, sai minut uskomaan, että tänään näkisin hänet jälleen. En saa henkeä, kun ajattelen hänen kasvojaan. Ei hän koskaan voisi kiinnostua minusta.. Vai voisiko? Jos tapaisin hänet jälleen, minun olisi pakko kertoa muille hänestä. En kestäisi jos pitäisin tiedon vain itselläni. Olen hyvä piirtämään, mutta en usko, että pystyisin piirtämään hänestä sellaista kuvaa, joka tekisi hänelle oikeutta. En usko, että kukaan pystyisi. Kenties edes valokuvat eivät pystyisi siihen. Sanoilla on vaikea kuvailla sitä, mitä hän on. Se saattaa olla vain se tunne, jonka hän aiheuttaa, joka saa pääni pyörälle. Tai saattaa hän aiheuttaa sen muillekin... Monelle muulle. Myös hänen äänensä on aivan täydellinen. Voisin kuunnella sitä loppuelämäni kyllästymättä. Ikävä kyllä, hän vaikuttaa kovin vähäpuheiselta. Unessanikin hän sanoi vain:"Älä koskaan unohda".
Hän tuli työpaikalleni. En vieläkään pysty käsittämään sitä. Hän tuli työpaikalleni. No, ainakin työkaverini uskovat hänen olemassaolonsa ja tietävät, miltä hän näyttää. Tai ainakin ne, jotka olivat paikalla. Hän tuli hyvin myöhään. En ollut katsonut kelloa ollenkaan, mutta ulkona oli jo pimeää. Hän käveli työpisteeni ohi yllättävän äänettömästi. Vaistosin, että joku oli tulossa, joten käännyin katsomaan. Koko maailma tuntui pysähtyvän. En osannut enää ajatella. Pystyin vain katsomaan häntä. Hän käveli pomoni sihteerin pyödän luo, laittoi kätensä pöydän vieressä olevalle sermille ja sanoi jotain niin hiljaa, etten kuullut. Näin sivusilmällä, että melkein kaikki muutkin paikkaolijat katsoivat häntä. Sihteeri, Jenny, katsoi ensin häntä häkeltyneenä ja sitten otti puhelimen ja sanoi siihen jotain. Jenny osoitti pomoni ovea ja sanoi jotain miehelle. Hän kääntyi ovea kohti niin, että hänen oikea kätensä näkyi sermin päällä. Järkytyin nähdessäni sen. Siinä oli erittäin pahannäköisiä palovammoja. Itse asiassa, koko käsi oli kokonaan palanut. Mietin, mitä hänen kädelleen oli tapahtunut samalla, kun hän sanoi Jennylle jotain ja Jenny vastasi. Myös Jenny vaikutti lamaantuneelta miehen edessä. Hetken kuluttua Jenny nosti luurin irrottamatta katsettaan miehestä ja sanoi siihen jotain kuiskaten tuijottamalla samalla miehen kasvoja suu hieman raollaan. Mietin, oliko oma ilmeeni samanlainen. Heti, kun Jenny laski luurin, mies lähti kävelemään pomoni ovea kohti. Hänen liikkumisensakin oli täydellistä. Olisin halunnut juosta hänen peräänsä. Hän koputti ovea hiljaa, odotti hetken, avasi sen ja meni sisään. Heti, kun hän oli sulkenut oven perässään, vedin henkeä erittäin kovaäänisesti. Yhtäkkiä minua huimasi aivan käsittämättömästi ja päätäni särki pahasti. Luultavasti unohdin hengittää katsoessani sitä täydellisyyttä. Ana kysyi minulta, olenko kunnossa. Nyökyttelin hiukan ja kerroin, että minua huimasi hieman. Hän kehotti minua lähtemään kotiin, mutta sanoin, että teen sen jutun loppuun. Oikeasti minulla ei ollut enää mitään tekemistä, mutta halusin vain niin nähdä HÄNET edes vielä kerran. Hän kuitenkin viipyi pomoni luona niin kauan, että jouduin lähtemään. Ennen kuin lähdin kotiin, kävin hakemassa kahvilasta syötävää. Poistuessani kahvilasta näin hänet. Hän näytti odottavan jotain. Mietin hetken, mutta sitten päätin mennä puhumaan hänelle. Kävelin kadun yli ja toivoin, että hän huomaisi minut ennen kuin saavutan hänet. Kun olin parin metrin päässä hänestä, hän kääntyi katsomaan minua. En pystynyt lukemaan hänen katsettaan. Aivan kuin olisin keskeyttänyt hänen odotuksensa. Aivan kuin hän olisi odottanut jotain, joka ei odottanut häntä. Kuitenkin, kun pysähdyin hänen eteensä, hän sanoi:"Hei", ja hymyili. Päässäni pyöri, kun hän hymyili, mutta silti yritin muistaa, mitä olin tullut tekemään sen sijaan, että vain tuijottaisin häntä suu auki. "Hei" vastasin ja hymyilin niin nätisti kuin uskoin pystyväni. Katsoin häntä suoraan silmiin yrittäen antaa hänelle vinkin siitä, mitä hain, ja että joko hän auttaisi minua, tai torjuisi mahdollisimman nopeasti. Hän hymyili, kuin ymmärtäen mitä haen, muttei sanonut mitään. Mietin tarkkaan mitä sanoisin ja sitten vedin syvään henkeä. En halunnut sanoa mitään typerää ja kliseistä. En myöskään halunnut mainita mitään työstä. Kävin mielessäni nopeasti kaikki typerät vaihtoehdot läpi enkä äkkiä keksinyt mitään. Aloin jo melkein panikoida, koska minun täytyisi sanoa äkkiä jotain. Hänen hymyynsä alkoi jo tulla odottava sävy. Päätin aloittaa aivan typerällä lauseella, mutta sain silti lisäaikaa:"Enhän vain häiritse tai mitään, näytit siltä, että odotat jotain..". Annoin lauseen hiipua pois, antaen hänelle mahdollisuuden vastata ja jottei minun tarvitsisi jatkaa lausetta loppuun. Hän hymyili niin hurmaavasti, että minun piti ajatella, jotta muistin hengittää ja unohdin kaiken, myös sen miksi tulin. "Ehkä hieman odotin jotain, mutta ei se ollut niin tärkeää, ettet saisi keskeyttää", hän sanoi salaperäisesti. Huomasin kyllä, että hän sanoi että MINÄ en saisi keskeyttää. Luulin pyörtyväni siihen paikkaan. Sitten tapahtui jotain sellaista, jonka uskoisin uneksi, jos luulisin, että osaisin uneksia jotain sellaista. Hän katsoi suoraan silmiini ja tuli hieman lähemmäs. "Toivon sydämeni pohjasta, että ymmärsin oikein, miksi tulit tänne", hän sanoi ja mietin hetken ennen kuin vastasin. En ollut ollenkaan varma siitä, mitä hän haki. "Minäkin todella toivon niin..", sanoin hiljaa ja punastuin. Hän naurahti hieman, kun tunsin kuumotuksen nousevan poskilleni. Toivoin pystyväni vajota maan sisään. Oli jotenkin niin teiniä punastua sellaisessa tilanteessa. En toivo sitä enää. Hän veti syvään henkeä nenänsä kautta ja sanoi hiljaa:"Ei punastumisessa ole mitään pahaa, etenkin sinun kaltaisia se vain kaunistaa". Räpyttelin siinä hetken. Luultavasti ilmeeni oli paljastanut nolostumiseni. En osannut vastata siihen. En kyennyt kehumaan häntä mitenkään. Menin täydellisesti sanattomaksi, joka sai minut punastumaan vielä lisää. "Taisit arvata aikomuksnei oikein", sanoin ja yritin hymyillä. Sitten hän laittoi vasemman kätensä poskelleni ja luulin, että sydämeni pysähtyisi. Hänen kätensä oli viileä kuumottavaa poskeani vasten. Halusin sulkea silmäni ja keskittyä vain hänen käteensä, mutten pystynyt irrottamaan katsettani hetkeksikään hänen kasvoistaan. Voisiko tämä olla totta? "Josko saattaisin sinut nyt kotiin ja huomenna hakisin sinut ulos niin, että voisimme tehdä jotain?", hän sanoi melkein kuiskaten ja toivoin, että jos tämä olisi unta, vaipuisin koomaan enkä enää heräisi. "Nyt kun on jo hieman myöhä", hän sanoi hiljaa naurahtaen. Laitoin käteni hänen päälleen ja hymyilin. "Se olisi... täydellistä", vastasin hänelle kuiskaten. Hän otti käteni omaansa ja jäi odottamaan, että näyttäisin hänelle tietä. Minulla meni hetki selvitä lumouksen rikkoutumisesta, mutta sitten aloin johdattamaan häntä, ja kuljimme koko matkan käsi kädessä. Ovellani sanoin asunnon olevan minun ja hän suuteli kättäni ja lähti nopeasti vielä hymyiltyään. Toivon todella, että se ei ollut vain kuvitelmaa. Minun pitäisi vielä soittaa äidilleni ja kertoa kaikki tämä. Ehkä voisin myöntää olleeni hieman poissaoleva miehen takia. Kyllä hän ymmärtäisi. Onhan hän sentään nainen.
Kello on 5:32. Heräsin juuri mitä oudoimmasta unesta. Se mies oli siinä, kuten kaikissa aikaisemmissakin. Mutta... tässä unessa oli jotain erilaista. Se oli hän, kuten ensimmäisellä kerralla olin nähnyt hänet. Vaikka en muista, miltä hän näyttää, tiedän, että sellainen hän on oikeasti. Hänen kylmät silmänsä hohtivat pimeässä kuin kaksi vaaleaa smaragdia kirkkaassa valaistuksessa. Hänen kalpea ihonsa sai hänet näyttämään siltä kuin hänellä olisi verenkiertohäiriöitä. Hänen tummat hiuksensa reunustivat valkeita kasvoja saaden ne näyttämään entistäkin komeammilta. Hänen suunsa oli auki paljastaen vitivalkoiset, täydelliset hampaat. En ymmärrä, miten annoin itseni unohtaa niin täydellisen olennon. Miten niin täydellinen voi edes olla olemassa? Hän ei sanonut unessa paljoa, mutta se, minkä hän sanoi, sai minut uskomaan, että tänään näkisin hänet jälleen. En saa henkeä, kun ajattelen hänen kasvojaan. Ei hän koskaan voisi kiinnostua minusta.. Vai voisiko? Jos tapaisin hänet jälleen, minun olisi pakko kertoa muille hänestä. En kestäisi jos pitäisin tiedon vain itselläni. Olen hyvä piirtämään, mutta en usko, että pystyisin piirtämään hänestä sellaista kuvaa, joka tekisi hänelle oikeutta. En usko, että kukaan pystyisi. Kenties edes valokuvat eivät pystyisi siihen. Sanoilla on vaikea kuvailla sitä, mitä hän on. Se saattaa olla vain se tunne, jonka hän aiheuttaa, joka saa pääni pyörälle. Tai saattaa hän aiheuttaa sen muillekin... Monelle muulle. Myös hänen äänensä on aivan täydellinen. Voisin kuunnella sitä loppuelämäni kyllästymättä. Ikävä kyllä, hän vaikuttaa kovin vähäpuheiselta. Unessanikin hän sanoi vain:"Älä koskaan unohda".
Hän tuli työpaikalleni. En vieläkään pysty käsittämään sitä. Hän tuli työpaikalleni. No, ainakin työkaverini uskovat hänen olemassaolonsa ja tietävät, miltä hän näyttää. Tai ainakin ne, jotka olivat paikalla. Hän tuli hyvin myöhään. En ollut katsonut kelloa ollenkaan, mutta ulkona oli jo pimeää. Hän käveli työpisteeni ohi yllättävän äänettömästi. Vaistosin, että joku oli tulossa, joten käännyin katsomaan. Koko maailma tuntui pysähtyvän. En osannut enää ajatella. Pystyin vain katsomaan häntä. Hän käveli pomoni sihteerin pyödän luo, laittoi kätensä pöydän vieressä olevalle sermille ja sanoi jotain niin hiljaa, etten kuullut. Näin sivusilmällä, että melkein kaikki muutkin paikkaolijat katsoivat häntä. Sihteeri, Jenny, katsoi ensin häntä häkeltyneenä ja sitten otti puhelimen ja sanoi siihen jotain. Jenny osoitti pomoni ovea ja sanoi jotain miehelle. Hän kääntyi ovea kohti niin, että hänen oikea kätensä näkyi sermin päällä. Järkytyin nähdessäni sen. Siinä oli erittäin pahannäköisiä palovammoja. Itse asiassa, koko käsi oli kokonaan palanut. Mietin, mitä hänen kädelleen oli tapahtunut samalla, kun hän sanoi Jennylle jotain ja Jenny vastasi. Myös Jenny vaikutti lamaantuneelta miehen edessä. Hetken kuluttua Jenny nosti luurin irrottamatta katsettaan miehestä ja sanoi siihen jotain kuiskaten tuijottamalla samalla miehen kasvoja suu hieman raollaan. Mietin, oliko oma ilmeeni samanlainen. Heti, kun Jenny laski luurin, mies lähti kävelemään pomoni ovea kohti. Hänen liikkumisensakin oli täydellistä. Olisin halunnut juosta hänen peräänsä. Hän koputti ovea hiljaa, odotti hetken, avasi sen ja meni sisään. Heti, kun hän oli sulkenut oven perässään, vedin henkeä erittäin kovaäänisesti. Yhtäkkiä minua huimasi aivan käsittämättömästi ja päätäni särki pahasti. Luultavasti unohdin hengittää katsoessani sitä täydellisyyttä. Ana kysyi minulta, olenko kunnossa. Nyökyttelin hiukan ja kerroin, että minua huimasi hieman. Hän kehotti minua lähtemään kotiin, mutta sanoin, että teen sen jutun loppuun. Oikeasti minulla ei ollut enää mitään tekemistä, mutta halusin vain niin nähdä HÄNET edes vielä kerran. Hän kuitenkin viipyi pomoni luona niin kauan, että jouduin lähtemään. Ennen kuin lähdin kotiin, kävin hakemassa kahvilasta syötävää. Poistuessani kahvilasta näin hänet. Hän näytti odottavan jotain. Mietin hetken, mutta sitten päätin mennä puhumaan hänelle. Kävelin kadun yli ja toivoin, että hän huomaisi minut ennen kuin saavutan hänet. Kun olin parin metrin päässä hänestä, hän kääntyi katsomaan minua. En pystynyt lukemaan hänen katsettaan. Aivan kuin olisin keskeyttänyt hänen odotuksensa. Aivan kuin hän olisi odottanut jotain, joka ei odottanut häntä. Kuitenkin, kun pysähdyin hänen eteensä, hän sanoi:"Hei", ja hymyili. Päässäni pyöri, kun hän hymyili, mutta silti yritin muistaa, mitä olin tullut tekemään sen sijaan, että vain tuijottaisin häntä suu auki. "Hei" vastasin ja hymyilin niin nätisti kuin uskoin pystyväni. Katsoin häntä suoraan silmiin yrittäen antaa hänelle vinkin siitä, mitä hain, ja että joko hän auttaisi minua, tai torjuisi mahdollisimman nopeasti. Hän hymyili, kuin ymmärtäen mitä haen, muttei sanonut mitään. Mietin tarkkaan mitä sanoisin ja sitten vedin syvään henkeä. En halunnut sanoa mitään typerää ja kliseistä. En myöskään halunnut mainita mitään työstä. Kävin mielessäni nopeasti kaikki typerät vaihtoehdot läpi enkä äkkiä keksinyt mitään. Aloin jo melkein panikoida, koska minun täytyisi sanoa äkkiä jotain. Hänen hymyynsä alkoi jo tulla odottava sävy. Päätin aloittaa aivan typerällä lauseella, mutta sain silti lisäaikaa:"Enhän vain häiritse tai mitään, näytit siltä, että odotat jotain..". Annoin lauseen hiipua pois, antaen hänelle mahdollisuuden vastata ja jottei minun tarvitsisi jatkaa lausetta loppuun. Hän hymyili niin hurmaavasti, että minun piti ajatella, jotta muistin hengittää ja unohdin kaiken, myös sen miksi tulin. "Ehkä hieman odotin jotain, mutta ei se ollut niin tärkeää, ettet saisi keskeyttää", hän sanoi salaperäisesti. Huomasin kyllä, että hän sanoi että MINÄ en saisi keskeyttää. Luulin pyörtyväni siihen paikkaan. Sitten tapahtui jotain sellaista, jonka uskoisin uneksi, jos luulisin, että osaisin uneksia jotain sellaista. Hän katsoi suoraan silmiini ja tuli hieman lähemmäs. "Toivon sydämeni pohjasta, että ymmärsin oikein, miksi tulit tänne", hän sanoi ja mietin hetken ennen kuin vastasin. En ollut ollenkaan varma siitä, mitä hän haki. "Minäkin todella toivon niin..", sanoin hiljaa ja punastuin. Hän naurahti hieman, kun tunsin kuumotuksen nousevan poskilleni. Toivoin pystyväni vajota maan sisään. Oli jotenkin niin teiniä punastua sellaisessa tilanteessa. En toivo sitä enää. Hän veti syvään henkeä nenänsä kautta ja sanoi hiljaa:"Ei punastumisessa ole mitään pahaa, etenkin sinun kaltaisia se vain kaunistaa". Räpyttelin siinä hetken. Luultavasti ilmeeni oli paljastanut nolostumiseni. En osannut vastata siihen. En kyennyt kehumaan häntä mitenkään. Menin täydellisesti sanattomaksi, joka sai minut punastumaan vielä lisää. "Taisit arvata aikomuksnei oikein", sanoin ja yritin hymyillä. Sitten hän laittoi vasemman kätensä poskelleni ja luulin, että sydämeni pysähtyisi. Hänen kätensä oli viileä kuumottavaa poskeani vasten. Halusin sulkea silmäni ja keskittyä vain hänen käteensä, mutten pystynyt irrottamaan katsettani hetkeksikään hänen kasvoistaan. Voisiko tämä olla totta? "Josko saattaisin sinut nyt kotiin ja huomenna hakisin sinut ulos niin, että voisimme tehdä jotain?", hän sanoi melkein kuiskaten ja toivoin, että jos tämä olisi unta, vaipuisin koomaan enkä enää heräisi. "Nyt kun on jo hieman myöhä", hän sanoi hiljaa naurahtaen. Laitoin käteni hänen päälleen ja hymyilin. "Se olisi... täydellistä", vastasin hänelle kuiskaten. Hän otti käteni omaansa ja jäi odottamaan, että näyttäisin hänelle tietä. Minulla meni hetki selvitä lumouksen rikkoutumisesta, mutta sitten aloin johdattamaan häntä, ja kuljimme koko matkan käsi kädessä. Ovellani sanoin asunnon olevan minun ja hän suuteli kättäni ja lähti nopeasti vielä hymyiltyään. Toivon todella, että se ei ollut vain kuvitelmaa. Minun pitäisi vielä soittaa äidilleni ja kertoa kaikki tämä. Ehkä voisin myöntää olleeni hieman poissaoleva miehen takia. Kyllä hän ymmärtäisi. Onhan hän sentään nainen.
[Ei aihetta]Tiistai 11.08.2009 01:39
4.2
En ole koskaan aiemmin sen tarkemmin miettinyt pimeyttä, ennen kuin tänään. En pelkää pimeää, mutta ymmärrän, miksi jotkut voisivat pelätä sitä. Sen tuntemattomuutta. Eräs mies tuli illalla juttelemaan minulle. Tuntematon, jokseenkin viehättävän näköinen. Hänen silmissään oli kylläkin jotain pelottavaa. Ne olivat jotenkin... elottomat. Hänen äänessään oli jotain niin lumoavaa, etten silloin edes huomannut hänen kylmyyttään. Tärkemmin ajatellen hän ei vaikuttanut edes elävältä. Mutta hänen äänessään oli jotain mikä sai unohtamaan kaiken todellisen. Ja hänen elottomat silmänsä olivat läpitunkevat ja kaikessa elottomuudessaan silti kummallisen lämpimät. Hän ei sanonut mitään merkityksellistä, mutta en usko, että tulen koskaan unohtamaan häntä. En muista edes kunnolla mistä hän puhui. Hän sai kaiken tuntumaan merkityksettömältä ja epätodelliselta. Oliko HÄN edes todellinen? Olinko vain ollut niin väsynyt ja peloissani, että sain hänet ilmestymään? Kuvittelinko vain hänet?
7.2
En enää osaa ajatella muuta kuin sitä miestä, jonka tapasin. Kiireinen päivärytmini on saanut unohtamaan hänestä kaiken paitsi sen tunteen, jonka hän aiheutti. Hän tulee uniini joka yö hieman erilaisena. Toivon koko ajan tapaavani hänet uudelleen. Katselen ympärille niin, että kaikki luulevat minun odottavan jotakuta. Niinhän minä odotankin... tavallaan. Ystäväni ovat alkaneet huomata muutosta käytöksessäni. En tiedä, pitäisikö kertoa heille. Etenkin, kun en tiedä oliko se mies edes todellinen. Silti en voi unohtaa häntä. En edes haluaisi. Haluaisin kyllä, että voisin jatkaa elämääni normaalisti. Äitini on huolissaan, koska vaikutin niin poissaolevalta, kun hän soitti toissapäivänä. Veljeni kertoi, että äiti oli soittanut hänelle sekä pyytänyt häntä käymään luonani tarkistamassa. Kuulemma epäili, että saattaisin olla masentunut tai stressaantunut tai vielä jotakin vakavampaakin. Veljeni oli vain soittanut. Oli mukavaa huomata, että hän välittää näin paljon, ettei edes vaivaudu käymään, kun äiti on huolissaan minusta. Hänellä olisi vain puolen tunnin matka tänne, kun taas äidillä viiden tunnin, eikä äiti voi jättää Gaelia. Olen miettinyt usein, että pitäisikö minun mennä käymään siellä, mutta tiedän, etteivät he kunnolla jaksaisi kestitä vieraita Gaelin syövän takia. Tietenkin he olisivat iloisia siitä, mutten haluaisi häiritä. Tai siis juuri heidän jaksamisensa on yksi minun huolenaiheista, enkä halua pahentaa asioita. Siksi soittelenkin heille joka viikko, mutta nyt tosiaan äitini huolestui. Soitan hänelle varmaan uudestaan tässä joku päivä ja kerron, että töissä oli yksi asia, joka mietitytti, eikä hänellä ole syytä huoleen. En tietenkään vielä uskalla kertoa, että olen mietteliäs miehen takia, koska äiti innostuu niin helposti. Ja huolestuu, koska isäni kuoli leukemiaan, kun olin 17 ja nyt Gaelilla on keuhkosyöpä. Ei voi kuin ihmetellä, mitä äitini on tehnyt ansaitakseen kaksi miestä, jotka ovat saaneet syövän...
En ole koskaan aiemmin sen tarkemmin miettinyt pimeyttä, ennen kuin tänään. En pelkää pimeää, mutta ymmärrän, miksi jotkut voisivat pelätä sitä. Sen tuntemattomuutta. Eräs mies tuli illalla juttelemaan minulle. Tuntematon, jokseenkin viehättävän näköinen. Hänen silmissään oli kylläkin jotain pelottavaa. Ne olivat jotenkin... elottomat. Hänen äänessään oli jotain niin lumoavaa, etten silloin edes huomannut hänen kylmyyttään. Tärkemmin ajatellen hän ei vaikuttanut edes elävältä. Mutta hänen äänessään oli jotain mikä sai unohtamaan kaiken todellisen. Ja hänen elottomat silmänsä olivat läpitunkevat ja kaikessa elottomuudessaan silti kummallisen lämpimät. Hän ei sanonut mitään merkityksellistä, mutta en usko, että tulen koskaan unohtamaan häntä. En muista edes kunnolla mistä hän puhui. Hän sai kaiken tuntumaan merkityksettömältä ja epätodelliselta. Oliko HÄN edes todellinen? Olinko vain ollut niin väsynyt ja peloissani, että sain hänet ilmestymään? Kuvittelinko vain hänet?
7.2
En enää osaa ajatella muuta kuin sitä miestä, jonka tapasin. Kiireinen päivärytmini on saanut unohtamaan hänestä kaiken paitsi sen tunteen, jonka hän aiheutti. Hän tulee uniini joka yö hieman erilaisena. Toivon koko ajan tapaavani hänet uudelleen. Katselen ympärille niin, että kaikki luulevat minun odottavan jotakuta. Niinhän minä odotankin... tavallaan. Ystäväni ovat alkaneet huomata muutosta käytöksessäni. En tiedä, pitäisikö kertoa heille. Etenkin, kun en tiedä oliko se mies edes todellinen. Silti en voi unohtaa häntä. En edes haluaisi. Haluaisin kyllä, että voisin jatkaa elämääni normaalisti. Äitini on huolissaan, koska vaikutin niin poissaolevalta, kun hän soitti toissapäivänä. Veljeni kertoi, että äiti oli soittanut hänelle sekä pyytänyt häntä käymään luonani tarkistamassa. Kuulemma epäili, että saattaisin olla masentunut tai stressaantunut tai vielä jotakin vakavampaakin. Veljeni oli vain soittanut. Oli mukavaa huomata, että hän välittää näin paljon, ettei edes vaivaudu käymään, kun äiti on huolissaan minusta. Hänellä olisi vain puolen tunnin matka tänne, kun taas äidillä viiden tunnin, eikä äiti voi jättää Gaelia. Olen miettinyt usein, että pitäisikö minun mennä käymään siellä, mutta tiedän, etteivät he kunnolla jaksaisi kestitä vieraita Gaelin syövän takia. Tietenkin he olisivat iloisia siitä, mutten haluaisi häiritä. Tai siis juuri heidän jaksamisensa on yksi minun huolenaiheista, enkä halua pahentaa asioita. Siksi soittelenkin heille joka viikko, mutta nyt tosiaan äitini huolestui. Soitan hänelle varmaan uudestaan tässä joku päivä ja kerron, että töissä oli yksi asia, joka mietitytti, eikä hänellä ole syytä huoleen. En tietenkään vielä uskalla kertoa, että olen mietteliäs miehen takia, koska äiti innostuu niin helposti. Ja huolestuu, koska isäni kuoli leukemiaan, kun olin 17 ja nyt Gaelilla on keuhkosyöpä. Ei voi kuin ihmetellä, mitä äitini on tehnyt ansaitakseen kaksi miestä, jotka ovat saaneet syövän...
...en kyllä hanki aborttia, enkä varsinkaan ryhy nunnaks :STorstai 11.06.2009 05:02
1.hiusten väri
-vaalea :: Hei rakas tyttöystäväni,
-mustat :: Hei rakas poikaystäväni,
-brunette :: Hei sinä tuntematon ystävä,
-punanen :: Heissuli vei sisäsiittoinen veljeni,
-muu :: Hei sinä rakas panotoverini,
2. paidan väri
-valkoinen :: olen täällä Karibialla..
-ruskea :: olen täällä New Yorkissa..
-harmaa :: olen täällä viemärissä..
-vihreä :: olen täällä savupiipussa..
-punainen :: olen täällä korvatunturilla..
-musta :: olen täällä katuojassa..
-joku muu :: olen täällä kaapissa..
3. lempi väri
-musta :: nussimassa..
-valkoinen :: pieremässä..
-punainen :: ryyppäämässä..
-violetti :: strippaamassa..
-sininen :: polttamassa ruohoa..
-vihreä :: suunnittelemassa joukkomurhaa..
-joku muu :: paskaamassa..
4. kirjaimia etunimessä
-2-4 :: paikallisen pummin kanssa.
-5-6 :: sammuneen juopon kanssa.
-7-> :: äitini kanssa.
5. sukat
-raidalliset :: Kohta naapuri liittyy seuraamme,
-kuviolliset :: Seuraavaksi poistumme täältä,
-ruudulliset :: Tuo vieressäni makaava rotta himottaa minua todella kovaa,
-yksiväriset :: Ajattelin tehdä huomenna abortin,
-ei sukkia :: Täällä on todella kuuma joten riisuudun NYT,
6. Galleria nickin alkukirjain
-merkki :: koska vihaan sinua!!
-a-h :: sillä minulla on aivokasvain.
-i-p :: koska tutkin eilen naapurin Penttiä kiikaireilla.
-q-ö :: sillä olet tosi ihQQQ!!!!11!!1!
7. musiikkityyli
-hiphop/rap :: Minua panettaa,
-pop :: Minua hävettää,
-klassinen :: Minua väsyttää,
-lastenlaulut :: Minun tekee mieli tikkaria,
-muu :: Minua himottaa,
8. paras vuodenaika
-kesä :: joten ajattelin mennä läheiseen kapakkaan strippaamaan.
-talvi :: joten päätin ryhtyä nunnaksi.
-kevät :: joten suunnittelen täällä itsemurhaa.
-syksy :: joten ostin 34 pulloa kossua.
9. paljonko sisaruksia
-0-3 :: Kortsut pääsivät loppumaan, eli..
-4-6 :: Viina taisi juuri loppua, eli..
-7-> :: Vedin juuri pilveä, eli..
10. kamalin väri
-musta :: en vastaa lopputuloksesta.
-violetti :: saatan hyvinkin olla raskaana tämän jälkeen.
-pinkki :: lääkärikäynti olisi paikallaan.
-oranssi :: siirrymmekin tästä jatkoille.
-keltainen :: hyvin menee!
-muu :: täytyykin kaivaa tästä veitsi esille.
Mitä rakkaimmin terveisin, minä.
11. koulureppu, laukku vai ei mitään
-reppu :: PS. Tajusin äsken että elämä on perseestä,
-laukku :: PS. Tajusin juuri etten voisi elää ilman sinua,
-ei mitään :: PS. Tajusin äsken että nyt onkin jo aamu,
12. talo
- kerrostalo :: joten menenkin tästä etsimään uutta panotoveria.
-rivitalo :: joten viiltelin käteeni sanan VITTU.
-omakotitalo :: joten haluaisin mielelläni pois täältä.
- Paritalo :: Joten rupesin nussimaan kamelia
Heissuli vei sisäsiittoinen veljeni,
olen täällä kaapissa suunnittelemassa joukkomurhaa sammuneen juopon kanssa. Ajattelin tehdä huomenna abortin, sillä olet tosi ihQQQ!!!!11!!1! Minua himottaa, joten päätin ryhtyä nunnaksi. Kortsut pääsivät loppumaan, eli siirrymmekin tästä jatkoille.
Mitä rakkaimmin terveisin, minä.
PS. Tajusin juuri etten voisi elää ilman sinua, joten menenkin tästä etsimään uutta panotoveria.
-vaalea :: Hei rakas tyttöystäväni,
-mustat :: Hei rakas poikaystäväni,
-brunette :: Hei sinä tuntematon ystävä,
-punanen :: Heissuli vei sisäsiittoinen veljeni,
-muu :: Hei sinä rakas panotoverini,
2. paidan väri
-valkoinen :: olen täällä Karibialla..
-ruskea :: olen täällä New Yorkissa..
-harmaa :: olen täällä viemärissä..
-vihreä :: olen täällä savupiipussa..
-punainen :: olen täällä korvatunturilla..
-musta :: olen täällä katuojassa..
-joku muu :: olen täällä kaapissa..
3. lempi väri
-musta :: nussimassa..
-valkoinen :: pieremässä..
-punainen :: ryyppäämässä..
-violetti :: strippaamassa..
-sininen :: polttamassa ruohoa..
-vihreä :: suunnittelemassa joukkomurhaa..
-joku muu :: paskaamassa..
4. kirjaimia etunimessä
-2-4 :: paikallisen pummin kanssa.
-5-6 :: sammuneen juopon kanssa.
-7-> :: äitini kanssa.
5. sukat
-raidalliset :: Kohta naapuri liittyy seuraamme,
-kuviolliset :: Seuraavaksi poistumme täältä,
-ruudulliset :: Tuo vieressäni makaava rotta himottaa minua todella kovaa,
-yksiväriset :: Ajattelin tehdä huomenna abortin,
-ei sukkia :: Täällä on todella kuuma joten riisuudun NYT,
6. Galleria nickin alkukirjain
-merkki :: koska vihaan sinua!!
-a-h :: sillä minulla on aivokasvain.
-i-p :: koska tutkin eilen naapurin Penttiä kiikaireilla.
-q-ö :: sillä olet tosi ihQQQ!!!!11!!1!
7. musiikkityyli
-hiphop/rap :: Minua panettaa,
-pop :: Minua hävettää,
-klassinen :: Minua väsyttää,
-lastenlaulut :: Minun tekee mieli tikkaria,
-muu :: Minua himottaa,
8. paras vuodenaika
-kesä :: joten ajattelin mennä läheiseen kapakkaan strippaamaan.
-talvi :: joten päätin ryhtyä nunnaksi.
-kevät :: joten suunnittelen täällä itsemurhaa.
-syksy :: joten ostin 34 pulloa kossua.
9. paljonko sisaruksia
-0-3 :: Kortsut pääsivät loppumaan, eli..
-4-6 :: Viina taisi juuri loppua, eli..
-7-> :: Vedin juuri pilveä, eli..
10. kamalin väri
-musta :: en vastaa lopputuloksesta.
-violetti :: saatan hyvinkin olla raskaana tämän jälkeen.
-pinkki :: lääkärikäynti olisi paikallaan.
-oranssi :: siirrymmekin tästä jatkoille.
-keltainen :: hyvin menee!
-muu :: täytyykin kaivaa tästä veitsi esille.
Mitä rakkaimmin terveisin, minä.
11. koulureppu, laukku vai ei mitään
-reppu :: PS. Tajusin äsken että elämä on perseestä,
-laukku :: PS. Tajusin juuri etten voisi elää ilman sinua,
-ei mitään :: PS. Tajusin äsken että nyt onkin jo aamu,
12. talo
- kerrostalo :: joten menenkin tästä etsimään uutta panotoveria.
-rivitalo :: joten viiltelin käteeni sanan VITTU.
-omakotitalo :: joten haluaisin mielelläni pois täältä.
- Paritalo :: Joten rupesin nussimaan kamelia
Heissuli vei sisäsiittoinen veljeni,
olen täällä kaapissa suunnittelemassa joukkomurhaa sammuneen juopon kanssa. Ajattelin tehdä huomenna abortin, sillä olet tosi ihQQQ!!!!11!!1! Minua himottaa, joten päätin ryhtyä nunnaksi. Kortsut pääsivät loppumaan, eli siirrymmekin tästä jatkoille.
Mitä rakkaimmin terveisin, minä.
PS. Tajusin juuri etten voisi elää ilman sinua, joten menenkin tästä etsimään uutta panotoveria.
[Ei aihetta]Tiistai 02.06.2009 16:41
you woke up something that was in too deep
then you tore it away
and I can't stop the bleeding
I don't even know if I'd want to...
then you tore it away
and I can't stop the bleeding
I don't even know if I'd want to...
^^Torstai 28.05.2009 19:38
[Ei aihetta]Maanantai 09.03.2009 19:10
Miettikää....
Tarina joka pistää miettimään elämää...
Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.
Tarina joka pistää miettimään elämää...
Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.
[Ei aihetta]Lauantai 24.01.2009 20:31
- Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
- Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
- Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
- Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
- Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
- Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
- Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
- Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
- Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
- Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
- Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia.
- Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
- Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
- Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
- Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
- Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
- Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
- Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
- Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
- Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.
Ole kiltti ja liitä tämä edelleen blogiisi/päiväkirjaasi, jos ymmärrät homofobian olevan väärin.
- Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
- Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
- Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
- Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
- Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
- Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
- Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
- Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
- Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
- Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia.
- Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
- Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
- Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
- Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
- Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
- Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
- Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
- Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
- Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.
Ole kiltti ja liitä tämä edelleen blogiisi/päiväkirjaasi, jos ymmärrät homofobian olevan väärin.
..Tiistai 30.12.2008 01:57
rullaportaissa..
m:"mitäs sää katot?"
s:"kerjäläistä"
..n. 10 sec..
m:"vartijoita"
s:"ei, kun kerjäläistä"
m:"ei kun vartijoita"
s:"MISSÄ??!!"
...xD
m:"mitäs sää katot?"
s:"kerjäläistä"
..n. 10 sec..
m:"vartijoita"
s:"ei, kun kerjäläistä"
m:"ei kun vartijoita"
s:"MISSÄ??!!"
...xD
kyllä on hauskaa puol neljältä..Perjantai 26.12.2008 05:30
10 FAKTAA SINUSTA
Pidätkö enemmän etu- vai toisesta nimestäsi? - etunimestä
Onko sukunimesi -nen päätteinen? - nope
Horoskooppimerkkisi - ja kuvaako se sinua? - vesimies, osittain
Kumpi on pidempi, etusormesi vai nimettömäsi? - nimetön ;D
Minkä värisiä villasukkia omistat? - en minkään värisii, en omista yksiikää
Ovatko kyntesi tällä hetkellä pitkät vai lyhyet? - molempia löytyy ;D
Löytyykö sinulta kaksihaaraisia? - ei pitääs O__O
Minkä värinen on matka(bussi)korttisi? - sininen?
9 JOS SAISIT...
Valita silmiesi värin, mikä se olisi? - vihree....
Valita yhden kyvyn, mikä se olisi? - O__O en tiä..
Valita "kuudennen aistin", niin mikä se olisi? - tietää epämääräsesti tulevan... tai jtai semmost ;D
Olla joku eläin päivän ajan, niin mikä olisit? - karhu korkeasaaren eläintarhas x) no ei. kotikissa sohval nukkumas ;D
Olla joku julkkis päivän ajan, niin kuka olisit? - en haluis olla julkkis ees viittä minaa..
Parantaa yhtä ominaisuuttasi, mikä se olisi? - näköä
Valita oman etunimesi, mikä se olisi? - en tiä mikä, kuhan vaa joku muu ;D
Muuttaa yhden fiktiivisen hahmon (kirjan/elokuvan/sarjan henkilön) eläväksi, niin kenet valitsisit? - öö......... Alec McDowell(tais mennä sukunimi mäin m'ntyjä) Dark Angelista ;D
8 MIELIPIDETTÄSI
Abortti? - riippuu tilanteesta
Eläinkokeet? - Ei missään nimessä. Niiden käyttäjien lapset pitääs kaapata ja ruveta tekee niille jtai kokeit
Turkistarhaus? - EI!
Lapsityövoimasta? - EI!
Fazerin lakupoika-kiista? - O__O nyt ei oo tuttu aihe..
Kouluruoka? - .... ois ehk vähän parantamisen varaa
Pakkoruotsi? - ei oikee oo mielipidettä siitä.... onhan se sillee ehk hyödyllinen, mut ku se on pakko nii sen takii sitä varmaa vihataa..
7 USKOTKO...
Jumalaan? - En. Mä en vaa voi uskoo. Siis kylhän tuol saattaa olla joku "korkeampi voima", mut mää en pysty uskomaan hyväntahtoseen jumalaan joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja tällee. Mä en vaan pysty
Itseesi? - jonkun verran..
Yliluonnolliseen? -juuh ^^
UFOihin? - .... no juu
Horoskooppeihin? - kyllä
Rakkauteen? - That's what keeps me sane ^^
6 SUOSIKKIASI
Lempileipäsi? - O__O ookkeii... ei taia löytyy..
Lempilaatikkosi (maksa-, makaroni- jne.)? - makarooni, mut sen kans TÄYTYY olla ketsuppia
Lempijäätelömakusi? - ollaan tylsiä ja sanotaan vanilja
Lempiherkkusi? - .... jätski varmaa... EI, PANNA COTTA!! juuh näin ^^
Lempijuhlasi? - ei hirveest juhlita mitää.. jos ois kunnon joulujuhlat himas ja joulumieli jo marraskuust nii joulu ^^
Lempijouluruokasi? - puuro ^^ emmää muut joulusin syökkää
5 INHOKKIASI
Inhottavin ruoka? - joku vtun maksalaatikko
Inhottavin väri? - O-R-A-N-S-S-I. tai sit joku ripulinruskee
Inhottavin tunne? - semmonen käsittämätön jännitys ja ahistus
Inhottavin sana? - ne disainarit ja trofit. ei ne ees oo sanoi
Inhottavin jäätelömaku? - en tiä, en syö epäilyttävän kuulosii ;D;D
4 KYSYMYSTÄ TAVOISTASI
Pureskeletko kynsiäsi? - sillon ku ne on ihan mäsänä eikä oo saksii tarpeeks lähel mut en niiku sille... enää
Kumman puolen voitelet näkkileivästä? - mites tän ny selittääs.... no sen mis on ne valkoset muruset?
Monellako tyynyllä nukut? - joskus yhel, joskus viidel
Missä asennossa nukut mieluiten? - oikeel kyljel oikee käsi pään viekus, toinen käsi niiku halaten jotai (tyynyy, peittoo) jalat koukus
3 VALINTAASI
Hammastikku vai hammaslanka? - riippuu mihin
Palasokeri vai taloussokeri? - talous varmaa... jos syö pelkästää sokerii ni pala
Hiusharja vai kampa? - riippuu vähä taas et mihin mut harja kyl mieluummi
2 OSAATKO...
Katsoa kieroon? - osaan sillee et molemmat silmät on iha nurkis
Heiluttaa korviasi (ilman käsiä,tietenkin)? - osasin ennen ku krisu opetti mut en tiä osaanks enää :(
1 LOPPUKYSYMYS
Miltä nyt tuntuu? - pää ihan hirveen kipee, mut ei väsytä yhtää ^^ pitääskö hakee limuu?
« Uudemmat
-
Vanhemmat »