IRC-Galleria

Keskiviikko mainasi olla traaginen päivä. Pienen pieni Pörröni mun jäi auton alle :(
tai meinasi jäädä, se törmäsi siihen liikkuvan auton kylkeen ja liuku sitä auton kylkeä vasten.

Se oli kauheeta katteltavaa, ihan kun hidastettuna. Koira oli ihan paniikissa sen jälkeen, enkä meinannut saada sitä edes kiinni. Itsekin olin ihan shokissa. Mutta onneksi koiraan ei tullut naarmun naarmua, kyllä se vaan kauheesti pelästy, kotona rauhoituttiin muutama päivä.

Koira on nyt jo melkein oma ihana ja iloinen adhd-itsensä.

Auton kuski oli tosi mukava, kun pysähtyi siihen, autoonkaan ei onneksi tullut mitään jälkiä. Naiskuljettaja sanoi, että oli varma että koira tarvitsee lopettaa, kun kuului niin kova pamaus, eikä hän ehtinyt tehdä mitään.

Onneksi Pörrö ehti sen verran jarruttaa, ettei osunut suoraan auton eteen, ja on kyllä suoranainen ihme, ettei mitään pahempaa tullut, mutta onhan se nääs teräsmiehen sukua, Pörrön isäpappa törmäsi tiiliseen grilliin, koira kesti, grilli ei.

Tästä aika paljon kaikki viisaampina.

Kädet tärisee vieläkin välillä kun sitä ajattelee, painajaisiakin oon nähnyt.

Pienestä se elämä on joskus kiinni.

Onneksi täällä meillä elämä jatkuu.