.. päästyäni äsken jokin aika sitten töistä, lähdin viemään koiria lenkille ja näin siiliperheen ylittämässä tietä.
Oivoi sentään, kun ne kaikki pikkupallerot harhaili keskellä autotietä ja se emo koitti niitä haalia kasaan. Ja autot vaan pyyhälsi ohitse. Ja se emo vinkuili ja keräs niitä kasaan, ja onneksi ne pääsi tien ylitse turvaan.
Mutta oijoi sentään kun se yksi pallero jäi väärälle puolle tietä. Ja se pienen pieni pallero harhaili siinä autotien vieressä ja taas autot pyyhälsi ohitse.
Pistin koirat kiinni puuhun ja koitin pelastaa sen pienen poloisen, mutta en saanut sitä nostettua syliin, kun se oli sellainen pieni piikkikasa, joka hypähteli ja tuhahteli.
Oijoivoi sentään. Ja se emo vikisi sitä toiselta puolelta tietä. Ajattelin, että huoliiko emo sen enään, jos siinä on ihmisen hajua, en muista millä eläimillä näin ainakin asian laita oli. Katselin, kun se pienen pieni siilipalleroinen lähti sitten yksinään seikkailemaan, onneksi pusikoiden suojaan, kauas autotiestä.
Ja toisella puolella tietä taas oli yksi palleroinen siilin poikanen, mutta onneksi se lähti taapertamaan kohti emoa, huh huh sentän. Toivottavasti se yksi seikkailijapalleroinen löytää vielä emon ja muut siskot ja veljet.
Oijoivoihan sentään...
Mutta kyllä joskus voi olla kotipusikoissakin jänniä juttua.. Toivottavasti ne kaikki selvisivät, pahoilta autoilta! Miksi ei kukaan edes väistänyt siiliperhettä?? MÖH!!