IRC-Galleria

En ole enää ruostekypärä (punapää) vaan enemmänkin pikitukka! Pistän heti uusia kuvia kun saan aikaseks. Eli edestä on pinkin punainen ja muuten musta. Piti kyllä tulla ruskea.

Muuten vaan töitä. Opparin kans kauhea paniikki. 12 joulukuuta pitäis pitää seminaari, tehdä kypsyysnäyte, kansittaa opinnäytetyö ja hakea valmistumispäätöstä. Huh huh.

Ja tää perkuleen sää masentaa. Jotenkin ei saa tohon opparin tekemiseenkään otetta, kun on aina niin väsyny ja yötöissä ja sit nukkuu pitkälle iltapäivään, ja taas töihin.

En tiedä pitäisikö yhteen tyyppiin ottaa yhteyttä. Kun kun.. " Mä en ollut ihana, mutta sä olit ihana". Miten senkin nyt sitten ymmärtää, kun haluaa nähdä, mutta ei tiedä haluaako toinen.

Ja en tiedä jaksanko enää mun työpaikkaa. Kun mikään ei toimi. Ja ihana rakas ystäväni, joka on työpaikalla jakanut kanssani vastuun, työt ja ilot, onnet ja murheet on lähdössä pois. Mitä minäkään siellä sitten. Kun pää ei meinaa nytkään kestää. Itku tulee silmään. Vaikka kyllähän me vielä nähdään, mutta.. Parempaa ystävää ja työkaveria ei taida tästä kaupungista ja maailmasta löytyä. Kiitos rakkaalle ystävälle elämääkin paremmista hetkistä.

Mutta nyt opparin pariin. hauskaa weekendiä kaikille. Ja hyvää huomista isäinpävää, niille joilla on isä.

Pitäää itsestänne ja toisistanne huolta. Sanokaa rakastavanne, että toinen on tärkeä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on viimeinen. Sanomattomia sanoja mahtuu maailmaan, elämättömiä ajatuksia, haaveiltuja hetkiä. Joskus elämä vain katkeaa liian aikaisin..

Olette kaikki erittäin tärkeitä ja rakkaita. Ajatuksissa ja sydämessä kuljette aina mukanani.