ollu ihan törkee viikko. Ihan tajuton. Ihme, että olen selvinny hengissä. Töitä ollu ihan sikana, ja opparia ja vastuuta ja stressiä ja pokeriturnausta ja mambaa ja viiminen työvuoro Statuksessa ja ja..Ihme että oon elossa.
Päätin, että kun nyt oon päällikkö niin voin lähtee kuiteskin sinne risteilylle. Kauhee paniikki vaan siitä, että pärjääkö pulju, pärjääkö koirat, pärjäähän koko maailma, jos minä olen yhden 24h tuntia pois. Mä vaan niin tarttisin tän viikon jälkeen lomaa tästä kaikesta, työpaikasta, vastuusta, koirista, itsestäni.. Joten paras lääke tähän mielestäni on lähteä risteilemään 20 hulvattoman ihmisen kanssa ja ottaa ihan mahottomat tumut :)
En ole vieläkään varma tiedänkö mihin olen ryhtynyt.
Jee, Tanzai porskuttelee huomenna merillä.... rai rai.
ellei sitten tule jotain yllättävää työjuttua tai omatunto ja velvollisuudentunne ei anna mun osallistua.
Mutta oli se yks aamu kiva mennä töihin. Aatella että tää on nyt niinkun mun paikka. Istua alas ja juoda sumppia. Availla postia. Yhdessä luki päällä johtaja iivanainen. Toinen johtaja oli laittanut yhdestä koulutuksesta postia. Ja minä kun ajttelin etten enää ikinä opiskelisi. Mutta johtava ja kehittyvä esimies-koulutus kuulostaa ihan hyvältä.
Huomenna palautan opparin ekaan tarkistukseen, vaikka eihän se vieläkään mikään valmis ole, raakile vielä, mutta hyvällä mallilla.
T:Kaikkien raksu.