IRC-Galleria

Lähteminen oli tänään vaikeaa ja vain siksi että pyrytti lunta. Mutta silti miun oli tänään pakko lähteä. En voinut siirtää lähtöä huomiseksi vaikka silloin olisi ollut huomattavasti parempi junailma.
Joskus ei vaan ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Pakko ei ole semmoinen fyysinen, että pitäisi olla jossakin tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä, vaan pakko on ennemmänkin henkinen. Täytyy vain lähteä, muuten kaatuvat kaikki kulissit, ensin seinät sisäänpäin, päälleni ja sitten koko maailma, lopulta tippuu katto.
Ympäristön vaihdos on hyväksi ja kylvyt ovat terveellisiä. Nämä ovat niitä vanhan kansan viisauksia, jotka pitävät paikkansa edelleenkin. Niihin kannattaa turvautua aina kun pystyy.
Junassa keskellä peltoaluetta mietiskelin, että kuka hullu on keksinyt ikuisuuden? Siis oikeasti joskus jotkut hetket tuntuvat todellakin IÄISYYDELTÄ. Ainakin silloin kun se henkilö josta maailmassa eniten välittää on kaukana ja kauan, niin hetket tuntuvat silloin tällöin ikuisuuksilta.
Miksenköhän minä tuotakaan ole sanonut sille tärkeimmälle ihmiselleni ääneen, että hän siis on sellainen. Oletan vain hänen tietävän sen, mutta eihän se ole mitenkään selvä asia, jos sitä ei sano. Mutta aina voin vedota siihen, että pakkanen on kohmettanut tunne-elämäni, ja näin ollen en pysty tuollaisiin hempeilysuorituksiin ainakaan tuosta noin vaan.. No, kenties sitä itsensä ilmaisua ja aktiivisempaa tunne-elämää pitäisi harjoitella, koska ei se pahitteeksikaan ole.