Keskiyön runosuoni iskee
Luomeni laskee.
Mutta kun kielen voimat nää
tekee tehtävää
Ei uni ota tullakseen
Vaan luovuus ottaa omakseen
Runoja rustaan, hienoja nää
Ei riimitöntä vapaata sanahelinää
kuin rakkausrunot kliseiset
tai angstilaulut veriset
Huoletonta kerrontaa tää runo mairea
Ei tunteita, ei rakkautta, pelkkää arkea
Mutta vaikuttaa se silti omalla tavallaan,
erityisen hienolla sanavalinnallaan ;)
Leopold, taitaja kielen miekan,
suodattaja runohiekan.
Riimitaitoni mun arvostelee,
tarkasti tuumailee.
Miettii hetken, näkee vaivan.
Sanoo: "Teit runon aivan loistavan."
On mulla vuode soma.
Olen vuoteen oma.
T.Uusitalo 21.11.2006