on tehny kyl hyvää olla vähän aikaa erossa imatralta. ne samat kadut, samat naamat. yök. johan tuosta vierähti päälle nelisen kuukautta viime käynnistä.
aah, kyl aika menee nopeesti. mein hetakii on jo reilu kolme vee, ja puhuu höpöttää ihan sikapaljon! "senkin lyökäle!" ja "isi saa sen valmaan lälläkällä poikki."
me mennää tänää eevan, henrin ja hetan kans käymään seikulla, ukilla ja mummilla ja empulla ja annilla. äippä tulee hakee miut ja hetan josssai kolmen hujakoilla ja sit mennää viinikselle. huomen mikko vissii tulee hakee hetan pois ja mie lähen sit sunnuntaina. ei kyl yhtään huvittas lähtee kotiin.. :/ mut kai se on pakko taas kohdata arki ja todellisuus. mut eiköhän se aika mee nopeesti odotellessa sitä ehkä-tulevaa-risteilyy :D