Tänään maa on kuurainen
ja aurinko ei nouse paistamaan sinun kasvoillesi.
/Mihin lokeroon suljit ne vuodet, kun viattomuus luettiin kasvoiltamme?/
Sunnuntaiaamuisin pakkanen nipisteli poskia,
eilen tuntui kuin kesä olisi ollut tulollaan,
vaikka onhan pian joulukuu.
/Miksi sinäkin suljit silmäsi,
etkö halunnutkaan nähdä sitä mitä tulevaisuudessa odottaa?/
Suurin häpeäsi oli se,
ettet ikinä kuunnellut.
Et ikinä myöntänyt.
Nyt sinä saat kestää sen kaiken yksin,
vaikka minä antaisin kaikki voimani sinulle.
Minä puhaltaisin sinuun voimaa,
minä rakentaisin sinut pala palalta uudeksi.
/Jos me vain jäämme odottamaan jonkun meidät pelastavan,
jos vaan jäämme odottamaan selkään tuuppivaa sormea,
silloin minäkin kadotan suunnan./
Silloin sinä hukut ajatuksiisi.
Anna minulle nauru,
minä lupaan naurattaa.
Anna minulle suru,
minä lupaan itkettää.
Anna minulle käyttöohjeet ja kaukosäädin,
minä tuhoan ne.
Anna minulle askeleet ja minä lupaan.
Minä lupaan näyttää sinulle kuinka astellaan kasteisella nurmella,
minä lupaan näyttää sinulle kuinka juostaan.
Anna minulle ajatus,
minä lupaan muuttaa sen uskoksi tätä maailmaa kohtaan.
Anna minulle numerokoodi,
ja minä avaan tien sinun maailmaasi.
/Sillä kaikkihan tässä maailmassa on henkilökohtaista
ja sinun maailmanloppusikaan ei ole lopullinen./