IRC-Galleria

aikuistumista se kai on
kun oppii, ettei tähtiin yllä vaikka kuinka kurkottaa

että kuitenkin voi olla oppimatta tulella leikkimisestä mitään
muuta kuin miten tehdä se uudestaan
ja lopussa hylätä vähäkin kertynyt varovainen viisaus
kirkkain kajo polttaa parhaiten

vain iso tyhmä lapsi kunnes toisin todistetaan

(seisoit ja hymyilit
vasta valossa
näin liekin (uudestaan)
jonka polullani pitäisi loistaa

(ilma kiinteytyi ja aika tarrasi kiinni katseeseen
maailman tyhjyyden paino hartioilla
kaikki antamatta jäänyt - menneisyys tämän padonnut
kepeä vain se loukussa lepäävä
jonka vasta löysin (uudestaan)
sen vapaus olisi tuonut vastuun
jonka välttely on kelvannut elämästä

kaikki aistini
sisäsyntyisen ylikuormituksen altakin
huusivat
vapaus!
valo!

liika on kuitenkin liikaa
hetki hajoaa
ja katoavan huomisen sirpaleet
heijastuvat nyky-ikuisuuteen
kokoan niistä kilpeeni kiiltoa
(lisää! lisää!)
sovitan itselleni
sepittämällä
kauneutta kalseaan)

pelkään että he näkevät minut
äkkiä, ennen kuin tuli leviää
itseksemme istumme
saa lähes pimeys (uudestaan))

tehdä oikein ja olla väärin (hiljaisuudetta, näkemättömässä unessa)