etanan jälki
auringon kuivattama
usva
joka nousee suosta
ikuisen menneisyyden raatojen turpeesta
juuret juovat kunniattomien esi-isien verta
maassa lukemattomia silmuja
kellastuneita väreilevässä ikihelteessä
halveksutut sanat
kaikkeuden tietoisuus
särkynyt