Vaik mitä menoo ja menottomuutta takana, ja ristiriitaisesti on ollut suht kivaa mutta näkemykseni olevasta ovat lähes kadonneet.
Ymmärtämisen hintana lienee voimattomuuden tunne, jonka vastareaktiona taas välinpitämättömyys.
Annoin taas puhua itseni yli, onneksi vain osittain, siitäs saatte. Sillä mitä pikemmin poistuu (vaikkei tarkoitus ehkä keinoja pyhitäkään), sen parempi - ainakin vielä tällä hetkellä. Joka ei sekään pysty venymään ikuisuuksiin. Napsahtaneeko poikki?