IRC-Galleria

Päivän kohokohdaksi meinasi muodostua limonadi jonka pistin Torstin ostamaan itselleni kiitokseksi siitä että sain tulla kaupungille maalaamaan hänen abihaalariinsa. Sellainen ylikansallisen yhtiön tuote jonka jälkimaussa oli enemmän kuin hiven petollista uusliberalismia eikä ylimainostuksen makuakaan oltu onnistuttu peittämään ("Thirst is everything" - varsinkin juomisen jälkeen).
Kun sitten vääntäydyin innosta puhkuen kotiin ja CD-soittimen akku tyhjeni bussimatkalla kesken M. A. Nummisen, Rauli Badding Somerjoen ja kumppaneiden rallatusten, en meinannut enää jännitykseltäni pysyä paikallani, tunsin nimittäin luissani että parempaa on tulossa... KYLLÄ! Ohimossani nimittäin alkoi hiljalleen tuntumaan mielenkiintoinen kipu, jota tutkaillessa aika riensi kuin se rekka siellä seuraavan mutkan takana. Mutta sitten kipu meni ohi, hävyttömän mälsää.