IRC-Galleria

tekee usein mieli sanoa noin, en tiedä miksi.
ehkä siinä on sitä jotain. epäilen kylläkin.

en ole ihan varma, oliko tämä vilustuminen enemmän hyvä vai huono asia.
niinhän maailmassa yleensä.
ainakin se tuli kieroillen, kierrellen ja kaarrellen.
nyt saisi mennä jo, aikansa on ohi.

(huomio: beatlesit oli vitun tyhmiä kun vaan kyselivät mistä kaikki yksinäiset ihmiset tulee.
olisivat menneet jutteleen niille sitten, sit ne ei ois enää olleet yksinäisiä.
siis ne ihmiset, eikä niinq beatlesit, koska ne on rokkitähtiä ja kaikki rokkitähdet on syvällä sydämessään tosi yksinäisiä ja ikävöi äitiä ja kotia ja se on tosi ihq.)

voin pelastaa vain toisen, senkin vain varjona entisestään,
joka piakkoin kuihtuu, vajaaksi jäänyt.

"moraalinen voitto" maistuu katkeralta jo etukäteen. sitä tämä kai onkin.
päämäärä on ollut näkyvissä jo pitkään, taipaleen harmauden näkeminen ainoa ajanviete.

vaik 3000 vuoden päästä kukaan ei puhu suomea, ruotsia tai edes suomenruotsia.
kyynel.

Vaik mitä menoo ja menottomuutta takana, ja ristiriitaisesti on ollut suht kivaa mutta näkemykseni olevasta ovat lähes kadonneet.
Ymmärtämisen hintana lienee voimattomuuden tunne, jonka vastareaktiona taas välinpitämättömyys.
Annoin taas puhua itseni yli, onneksi vain osittain, siitäs saatte. Sillä mitä pikemmin poistuu (vaikkei tarkoitus ehkä keinoja pyhitäkään), sen parempi - ainakin vielä tällä hetkellä. Joka ei sekään pysty venymään ikuisuuksiin. Napsahtaneeko poikki?

nyt minulla on sekä elämänkatsomusyhteisö, että poliittisesti kantaa ottava yhteisö, tähän on ilmeisesti tultu... paluutiekin saattaa olla sulkeutumassa, oh no!

luin näitä. ne oli tooosi hassuja. varsinkin ne vanhemmat jutut. siis immeasurably hilarious, niinq sanoo kaikki jotka osaa.

Verfluchte Zeit, gib mir mein Leben zurück!

So war also die Schweiz, wieder.
Schon schön.

something akin to the scientific method
and something unseen,
like the night
on the other side,
seems to me,
are the only paths of knowledge

but "scientists" seek theories, not the truth
whereas my eyes only see
(and I feel I wouldn't want to go into that darkness)

and I am
I know
looking
in the wrong directions
for empty revelations
(the ways of the world are no secret
even when we don't know them)

which one fits better, when you're not just waiting
for the other shoe to drop, or something to hit the fan,
but almost awaiting it?