IRC-Galleria

NÄHDÄÄN

Käytiin punnitsemassa mun laukut tänään postissa, 46lbs ja 48lbs -> ei tuu ylipainomaksuja!

Tänään heräsin viideltä nälkäisenä, huijasin itseni nukkumaan pariksi tunniksi pasianssin avulla. Tänään pitää ladata puhelin, ipod ja tarkistaa että on hyvää musiikkia, siivota huone loppuun ja aattelin että kirjotan vielä toisen kirjeen perheelle (kirjotin niille ja emilylle jo yhden)

MUT MIKÄ IHMEEN VIEHÄTYS AMPIAISILLA JA MEHILÄISILLÄ ON MEIDÄN AUTOTALLIIN HÄH? Hyi hyi hyi. Hostmom vaan nauraa mulle aina kun vikisen ja vingun kun pelottaaaaa.... No tänään yks niistä eksy autoon ja pörräs ja törmäili mun käsivarteen IKUISUUDELTA tuntuneen parin sekunnin ajan ennenkun hostmom aukaisi ikkunan ja se lähti veke ;__;

Kaks päivää ja oon himassa toivottavasti, jos lentokone ei tipu. Hostmom's making fried rice for the last time! ♥

Ja hömmm. Täällä on ihan törkeen kuuma. Lentokoneen PITÄIS laskeutua Helsinki-Vantaalle 12:45pm eli viittätoistavailleyksi, jos on aikataulut kohdallaan ja ei myöhästytä (pliis pliis ei myöhästytä )

PUS PUS ootte kivoja

Miksi illat on vaikeimpia

Kävin tänään 54thstreetissä syömässä Kodien ja Kyleen kanssa.... Ois pitäny jättää menemättä, hyi yäk se ruoka ja sen lisäks en tiiä mikä siin oli pilalla mut mun vatsa on ihan sekasin siitä. Oon onnistunu onneks olemaan oksentamatta sitä mut tällähetkellä pelkkä ruoan haju ällöttää.

Oon pakannu. Ryan tuli käymään, oli ihana nähdä sitä nopeasti. Tuun kaipaamaan sen älyttömän matalaa ääntä ja vähän kömpelöä olemusta, kun se on niin älyttömän pitkä.

Huomenna pitäs nähdä Zack, Collin, ja Leslie. En tiiä tuleeko yhdestäkään mitään : D

Outoa ajatela että lähden kohta.

Tänään aamulla satoi ihan älyttömästi, puolentoistametrin matkalla katoksesta autolle kastui ihan läpimäräksi.

Emily lähti THEE campille kirkon youthin kanssa, eli en näe sitä enää. Se itki kuin itkikin kun hyvästelin sen, vaikka se kokoajan sanoi "i'm NOT crying! I'm FINE!"

♥

Käytiin hostäitin kanssa Oak Park Mallilla, ostin maailman ihanimmat chucksit. Nyt vaan pitää toivoa että kaikki tarvarat mahtuu laukkuihin.

Ps ihan oikeesti, 64 kävijää ja KAKS kommentoinu? Voi PLIIS.

Ensimmäinen biisi jonka mä kuulin Placebolta oli Pierrot the Clown vuonna silmärusina (toisinsanoen 2006, kai). Mel ja miljoona muuta mun ympärillä oli kuunnellut Placeboa ties kuinka kauan, mutta mä en vaan tullut koskaan kuunnelleeksi niitä. Mä en ole koskaan ollut radion suuri fani, enkä siis sitä myötä saanut nuorena tietää ees hittibiiseistä kun vasta parikuukautta myöhemmin kun kaikki muut oli ehtinyt jo niihin kyllästyä. (Tää kyllä mahdollisti sen että mä en ikinä, ikinä, ikinä tykännyt ketsuppilaulusta, jota kaikki muut hoilas - sitten ne jälkeenpäin sanoi ettei ne siitä oikeasti tykännyt, ja mä sain hihitellä itsekseni. Sitten toisaalta tää taas mahdollisti sen että eräs mun lapsuuden kaveriporukan tyypeistä dissas mua mun selän takana ihan kamalasti kun "en kuunnellut nrj:tä". Moi jos tunnistat ittes :] ). Musea en alkanut kuunnella kun vasta 2007, kai, enkä edes muista MITEN päädyin kuuntelemaan niitä. Mulla meni vuosia oppia D'espairsRayn jäsenten nimet ja mitä instrumenttia kukakin soittaa - ja ne on sentään ollut mun ehdoton lempibändi viimeiset neljä ja puoli vuotta.

Mulla on aina kamala kynnys alkaa kuunnella jotain uutta artistia. Mä en yhtään tiedä miksi. Ehkä mä oon laiska. Mä en myöskään opi bändien jäsenten nimiä, en sitten ikinä, ja multa on ihan turha kysyä kuka säveltää mitkä biisit missäkin bändissä, ja missä muissa bändeissä se ja se tyyppi on ollut. Mä en tiedä. Hyvin mahdollista että suurimmaksi osaksi aikaa mä en edes välitä.
Mä kyllästyn biiseihin ja musiikkiin ihan tajuttoman helposti, ja mulla voi olla puolen vuoden tai vuoden taukoja jonkun bändin suhteen ennen kun löydän ne taas uudelleen - ja sitten mulla on ne biisit joihin mä en ikinä kyllästy, joita mä voin kuunnella toistolla viisitoista kertaa ennenkun Emily ärähtää että vaihda biisiä.

Mut ei se mitään, koska tiiättekö mitä? Musiikki on ihan törkeän ihanaa.

David Bowie on i h a n a

http://www.youtube.com/watch?v=pTR0lMxri5w&feature=channel

we only like you because you're cute and young
you gotta work with what daddy gave you son

Tänään oli mun "surprise" going away party. Näin ihmisiä joita en ollut nähnyt puoleen vuoteen, ja näin ihmisiä viimeistä kertaa.

Mua itkettää ihan kamalasti.

Näin unta, että kameraani ja kamojani etsiessä sain apua kotkalta, joka jaksoi kantaa mua lyhyitä etäisyyksiä ja tuli kokoajan vahvemmaksi, ja pojalta joka uteli kuinka monta kieltä puhun.
Päädyttiin jonnekin kerrostaloalueelle, joka näytti Suomelta (itseasiassa kaikki paikat näytti Suomelta, uni taisi lähteä siitä että lähdin kävelemään Vaunukankaan koululta kohti keskustaa) vaikka puhuttiinkin englantia.

Mentiin yhden asunnon sisään, rapun nimeä en muista nyt millään, ja sisällä jotenkin ihmeellisesti pelastin jonkun tummatukkaisen tytön jäämästä seinään kiinni ja sen seurauksena kaikista mun seuralaisista muodostui toiset kopiot jotka oli PAHOJA (woooooo). Ajatuksissani tuhosin sen kotka-replican ja sanoin seuralaisille että ei välitetä noista ja mentiin seuraavaan huoneeseen.

Tattadaaa - classic movie "turn around to face the horror".... Meidän takana oli Pahatar, joka kiitti mua siitä että olin tehnyt siitä täydellisen pahan. (Mitä?) Ihmetyksissäni mun piti uhrautua että ne muut ois selvinny ja musta tuli epämääräinen energiakönttä, ja seurasin sellasena usvana niitä muita, ja Pahatar hätisteli mua jaloista pois silleen mene pois, hus hus, ja seurasin niitä asunnon keittiöön (joka oli Pieni talo preerialla-mainen).

Keittiössä jostain syystä alkoi liidellä pinkkejä timanttitarroja jotka liimautui Pahattaren selkään - ja kappas vain se menetti voimansa ja minä sain vartaloni ja kaiken takaisin.

Heräsin ehdottoman hämmentyneenä ja lievästi huvittuneena.