Puran tunteita nykyään muunmuassa jääkaappirunoudella ja keskenäisillä kiistelyillä. Mulla on ensimmäinen rusketusraja en tiedä kuinka moneen vuoteen, ja söin arnolds'in kinuskidonitsin.
Metrossa joku intialainen mies kysyi multa, olenko mä ostanut käsikoruni Suomesta ja sanoi että tykkää niistä kovasti, ne näytti kuulemma samanlaisilta mitä naiset Intiassa pitää. Se oli liikuttava, ja hyppäsi pois Hakaniemen kohdalla. Oon ihan satavarma että metro hyppäsi kaisaniemen aseman yli.
Mulla on sellainen olo, että mä en tiedä mitään, en yhtään mitään, muuta kuin että oon kaivannut tiettyjen ihmisten naurua ja juttuja, vaikka mulla olikin vähän ulkopuolinen olo, kun ne suunnitteli kaikkea mitä ne muiden kanssa tekee. Moschinon Hippy Fizz on kyllä edelleenkin kivan sitrusmainen, vaikka aivastan aina sen jälkeen kun laitan sitä.
Yksi HerStylerin myyjistä, se söpöin ja eniten homonnäköinen, tunnisti mut, vaikka en ole puhunut sille enkä myöskään nähnyt sitä yli vuoteen. Musta se oli kivaa.
Ai niin, ja kuulin maailman kauheimman cover-version Snow Patrolin Runista.
Meidän talossa on liikaa tavaraa ja liikaa astioita. Mun pitäisi pakata, mutta enhän mä ole tietenkään pakannut.
Oon huomenna 13:10 Kampissa, mulla ei oo hajuakaan siitä mitä mä sen jälkeen teen, mutta ehkä tällä päättömällä ajelehtimisella ja ajautumisella ja hetkessä elämisellä menee vielä toinen lauantai, ja sitten voi alkaa ahdistua suunnitelmista.