Tässä maailmassa vaan on sellaisia ihmisiä, jotka pelastaa päivän. Eivät he itse tiedä, miten paljon he ja heidän tekonsa merkitsevät mulle, ja tuskin sitä koskaan heille kerronkaan. Saatan olla masentunut koko päivän, mutta sitten tulee joku ja hymyilee ja puhuu mukavia ja mä hymyilen koko loppupäivän. Sellanen mä olen, innostun ihan pienestä, olen säälittävä. Mutta mites hyvästä mielestä haittaa olisi?