IRC-Galleria

Taas edessä neljä turhaa päivää. Mutta se on vähemmän kuin vaikka viisi.
Ja kauheasti tekemistä.
Mutta on sentään jotain mitä odottaa nämä päivät.

Jotkut toisille pienet asiat on toisille niin tajuttoman suuria. Ihan pieni hetki voi saada hirmuisen onnelliseksi pitkäksi aikaa.

Syyksi epäillään ilman kylmenemistä ja päänsärkyä.
Seurauksena taas on muunmuassa se, että muukin musiikki kuin Kemopetrol alkaa kuulostaa musiikilta.

Tänään oli NIIIIIN hyvä päivä. Jotain ihan mahtavaa.

En tee mitään, mutta en oikein tiedä mitä PITÄIS tehdä. Autuas saamattomuus jatkuu. No, kyllä aika on edelleen turhaa, seuraavan viikon ajan. Katsotaan siis ensi tiistaina fiilikset uudestaan...

Mutta mikä tää ihan uskomaton olo on? Elämä on pelkkää täpinää.

Kolme koetta ensi viikolla ja oon lukenut tänä viikonloppuna yhteensä ehkä tunnin. Varmaan saan toisenkin täyteen, kun ei ole muutakaan tekemistä. Jotenkin kaikki on ajankulua. Jos mä luen kokeisiin, yritän vaan saada sillä ajan kulumaan nopeammin. Jos mä en lue kokeisiin ja teen jotain muuta, se ei ole lukemisen pakenemista, vaan odottamista. Että tämä päivä loppuisi.

Eilen tein kokeen, olin kaupungilla, nukuin, datasin, lojuin. Turhaa suurin osa, mutta se ei tuntunut siltä. Ei tullut yhtään huono omatunto, vaikka pitäis. Oon mä saanut yllättävänkin paljon asioita aikaiseksi tänään, vaikka jotain lojuilua on ollut ilmassa. Mutta ei sitä perinteistä sohvaan uppoamista, sillä silloin aika kuluu hitaasti.
Niin vapautunut olo. Mä en vaadi itseltäni MITÄÄN tänään. Ihanan autuas kiinnostumattomuus.

Mietin kauan että mistä tää tulee, miks saamattomuus ei tunnu pahalta tänä viikonloppuna. Sitten keksin.
Jos aika on turhaa ja tarpeetonta, se ei voi mennä hukkaan.

Sadetanssi. Löysin sen uudelleen. Nostalgiaa parin vuoden takaa.

Aurinko tekee hyvän mielen. Kemiantunnilla suretti, mutta siellä tuli jo parempi olo. Ja lopulta keväinen auringonpaiste teki ihan iloiseksi.

Ehkä tästä kaikesta selvitään.

Mä en ole hyvä ottamaan riskejä. Se tässä pelottaa.

Miksi en mennyt tunti sitten nukkumaan?

1. Oletko koskaan laulanut kuorossa?
Nollakakkoset, se joku Seminaarimäen lapsinuorisokuoro, Kolmekuutoset, Vox Aurea, Cynkkarin kuoro

2. Oletko koskaan käyttänyt Mobilatia?
En

3. Mikä on hienoin julkinen vessa jossa olet käynyt?
Wayne'sin, koska siellä on/oli SUNSILK-TUOTTEITA!!!

4. Mikä on lempikuukautesi?
hmm... ehkäpä elokuu

5. Hihitätkö, hehetätkö vai hahatatko?
varmaankin hehetän

6. Käytätkö pääsääntöisesti perinteistä lyijykynää vai lyijytäytekynää?
täytis!

7. Mikä on pisin aika minkä olet ollut lentokoneessa? (Jos olet ollut lentokoneessa.)
vastustan. kysyjän henkilökohtaista hehkutusta.

8. Mikä tietokone sinulla on käytössäsi?
vastustan. kysyjän henkilökohtaista hehkutusta.
(iMac, rakastan sua. Jos konetta voisi rakastaa kuin ihmistä, en olisi yksin)

9. Oletko käynyt Euroopan ulkopuolella?
vastustan. kysyjän henkilökohtaista hehkutusta.

10. Kuinka kauan vietät yleensä aikaa suihkussa?
joskus liikaa, joskus normisti.

11. Oletko ihastunut tällä hetkellä johonkuhun?
miten sen nyt ottaa.

12. Minkä mallinen tulostin on liitettynä tietokoneeseesi? (Jos on.)
vastustan. kysyjän henkilökohtaista hehkutusta.vastustan. kysyjän henkilökohtaista hehkutusta.vastustan. kysyjän henkilökohtaista hehkutusta.

(kysyjä=keripukki)

Ihmiset ovat itsekkäitä. Asiat kiinnostaa vasta kun ne koskee jotenkin itseä. "Ai sä itket, oonko mä tehny jotain?". Tuo ei ole huolta tai edes sitä, että pitää itseään syyllisenä. Se on itsekkyyttä. Ikään kuin toisella ei olisi mitään muuta ajateltavaa kuin tämä yksi ihminen, mitään muuta syytä olla iloinen tai surullinen. Ja koko ajan pitää märehtiä omia ongelmia, ei voi avata silmiään ja nähdä muiden elämää, kysyä joltain ihan vilpittömästi että mitä kuuluu. Vähitellen kyllästyy itseensä, koska se on ainoa asia mitä on ajatellut viimeisen viiden vuoden sisällä, mutta se vain yllyttää valittamaan itsestään vielä vähän lisää. Ja sitä valitusta ei jaksa kuunnella kukaan. Ei KUKAAN.

Electric President on ihana yhtye. Mistä sen levyjä saa? Haluaisin sen ihan levynä, ei missään digitaalisessa muodossa.

Olen kipeä. Toivon mukaan olen terve illalla. Inhottavaa tämä.

Miksi pitää ensin olla sitä mieltä, että elämä on kivaa, ja sitten se onkin tyhmää, vaikka tilanne ei käytännössä ole muuttunut tyhmäksi?