Ihmiset ovat itsekkäitä. Asiat kiinnostaa vasta kun ne koskee jotenkin itseä. "Ai sä itket, oonko mä tehny jotain?". Tuo ei ole huolta tai edes sitä, että pitää itseään syyllisenä. Se on itsekkyyttä. Ikään kuin toisella ei olisi mitään muuta ajateltavaa kuin tämä yksi ihminen, mitään muuta syytä olla iloinen tai surullinen. Ja koko ajan pitää märehtiä omia ongelmia, ei voi avata silmiään ja nähdä muiden elämää, kysyä joltain ihan vilpittömästi että mitä kuuluu. Vähitellen kyllästyy itseensä, koska se on ainoa asia mitä on ajatellut viimeisen viiden vuoden sisällä, mutta se vain yllyttää valittamaan itsestään vielä vähän lisää. Ja sitä valitusta ei jaksa kuunnella kukaan. Ei KUKAAN.