IRC-Galleria

Sinä sanoit: "pieni poika, maailmanpyörää kannattaa
polkea niin hiljaa ettei kukaan huomaakaan"

Toi on ihan loistava kohta. Sytyn siihen täysin.

Mikä ihme tää Sadetanssiherätys oikein on? Haloo se on SUOMENKIELISTÄ! Mut se eka levy on vaan niin hyvä. Sillä on ihan sairaasti tunnearvoa.

Huooooh pitäis tyhjentää rinkka ja tehdä matikan läksyt. Mutta ilmiselvästi en silti tee noita asioita. Näin se taas menee.

Luxemburgista saapuminen ja netti-ikävä on yhtä kuin paljon galleriahehkuttelua.

Tutors - the movie jäi sitten sinne. Pitääpä polttaa uusi.

Oli kivaa.

Vois mennä nukkuun.

MIKSI Annan piti pölliä se Sadetanssin levy? Haluun kuunnella sitä!

Noni nyt laskeen matikkaa. Huomenna koe.


"Do you want some sand boxes?"

Tutors - the Movie
coming soon

Lennätkö luokseni
kaunis kiertotähteni?
Taasko sä katoat
vuosisadoiksi,
rakas kiertolaiseni?

Sut tähtisumussa nään
ja tahdon siihen pysäyttää.
Jos radaltasi saan sinut suistumaan,
törmäätkö pintaani?

Minua turhauttavat nyt tietyt asiat hyvin suuresti.


.
.
.



Ääääääääääh. Pitää siivota.

Ensi viikolla Luxemburg-esitysten tekemistä, pakkaamista, hammaslääkäri, kaiken tylsän ostamista ja ainiin kouluakin. (niin, ja vielä tänään pitää laskea matikkaa).

Tuntuu ärsyttävältä kun joku kutittelee vanhojen naarmujen arpia. Tai no, kai niitä voi haavoiksi sanoa. Mun iholle tulee haavoja helposti kun vastoinkäymiset ei ole vahvistaneet sitä. Olen rikas hemmoteltu paska.




"me jätämme merkin itsestämme, me pelkäämme kuolemaa"
SMG: Missä olet Laila?

"This day will die tonight and there ain't no exception
We shouldn't wait for nothing to wait for"

Oi miten mulla oli ikävä tätä biisiä! Nostalgista ja kaunista. Potf on muutenkin tosi nostalginen bändi. Tulee se keikka mieleen, ja se kun me siivottiin Katan vanhaa huonetta niiden muuton takia... Siitä on niin kauan! Ja Kata muuttaa taas.. Niin se aika kulkee..

lue tämä

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta,
vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat
- hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi
ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

tahdon uudet silmät
joilla näen kauemmas
pihan yli vuorille
ja niiden lävitse

tahdon uuden äänen
jotta voisin kertoa
että minäkin kuulin aamulla kolibrin

mennään uimaan kallioiden itäpuolelle
en pelkää enää vuorovettä enkä vieraita
kun meri vetäytyy, levä kuivuu harmaaksi
jos joku poimii sen, se muuttuu tomuksi

tahdon uuden äänen
jotta voisin kertoa
että tahdon uudet silmät
että tahdon oppia tietämään
mitä yritit sanoa
nään jo nyt paljon kauemmas

en pelkää vuorovettä enkä vieraita
kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi

mennään uimaan kallioiden itäpuolelle
en pelkää enää vuorovettä enkä vieraita
kun meri vetäytyy, levä kuivuu harmaaksi
jos joku poimii sen, se muuttuu tomuksi

Mä en halua nähdä näitä kuvia musta täällä kun niissä mulla on vielä kivat hiukset.
Vihaan mun hiuksia tällä hetkellä ja niin kauan että ne kasvaa tarpeeksi pitkiksi, mikä tarkottaa n. kahta kuukautta.

Nyyh.

Kotona.. Namm.

Eivaa, ihan kivaa olla vaan ja katsoa telkkaria. Kyllä sitä ehtii mennä vielä huomenna ja ylihuomenna ja itse asiassa seuraavan viikon ajan ja tehdä vaikka mitä.

"Vielä koittaa uusi aika / vielä sinut huomataan"
Kuulin Egotripin Nämä ajat eivät ole meitä varten-biisin joskus reilu vuosi sitten. Tuntui toiveikkaalta. Vieläkin tuntuu siltä. Mutta milloin se "uusi aika" koittaa? Saatana, koko ajan on jotain tulossa mutta mitä? Vai oonko mä nyt vaan liian toveikas? Ei pitäis kuunnella tollasta musiikkia.

Oikeestaan ei turhauta niin hirveesti. On ihan mukavaa. Mutta vähän aina ärsyttää, siitä ei pääse mihinkään.