IRC-Galleria

kello 11,30 aamulla sain sen soiton...

sinua ei enää ole...

mitä siihen sitten sanoisi? itkisi kyllä ehdottomasti ja vähän lisää vielä itkee..
Ikävä on niin kova jo nyt että tuntuu siltä kuin joku repisi sydämeni pois rinnasta..sattuu aivan helvetisti ajatus siitä ettet enää ole täällä etkä tänne palaa.

Kuka musta nyt pitää huolen ja kenestä mä pidän huolen?

ei tähän tule mitään loogista eikä järkevää joten jätän kirjoittamisen tähän..

Mutta ystävä olet rakas aina mun sydämessä...

Mielessä kaikuu vain oletko kulta muistanut syödä........

Siistein tapa herätä aamulla... puhelin soi ja kuulet yhden tutun tappaneen itsensä.
Miksi? ei voi tietää enkä edes voi käsittää..

Onko oikeesti niin hankala vaan jatkaa elämistä?
Joo voi olla hieman velkaa ja on yksin..so what? life goes on..ainakin useimmille..sitten on ne jotkut jotka ei jaksa jatkaa vaikka asiat ei niin kauheen huonosti olisikaan..

Mutta sä koet sen hetkellisen yli masentumisen, ehkä humalassa, ja toteat että nyt riittää ja lopetat elämäs..heität hukkaan kaiken ja koska et ajattele mitä teet onnistut satuttamaan niitä jotka susta välittää..

Kaikki mitä muille jää on kysymys miksi ja suuri viha siitä sun teosta kun sitä ei voi ymmärtää..
Miksi et vaan puhunut jollekin tai mennyt terapiaan koska apua saa aina..

No kaiken tälläisen jälkeen voi vaan todeta ettei voi käsittää ihmisiä..