IRC-Galleria

sinulle rakas ystävä....

Tiesitkö kuinka monen elämän käänsit ylös alas kun sut täältä meiltä pois vietiin..en usko että olet koskaan tajunnut sitä kuinka moni sua arvostaa ja kuinka monen elämään vaikutat...

Sinun kunniaksesi on moni ihminen kirjoittanut ja sinua moni suree...
kaikialla lukee l.l.r tiedät kyllä sen tarkoituksen aivan varmasti...

nyt herää vain kysymys miksi juuri sinut haluttiin meiltä pois ottaa..mistä meitä rankaistaan?
mut vissiin niin se menee että hyvät viedään aikaisin, me muut vaan sit ikävöidään..

rakastan sinua aina ja ikuisesti...yli taivaan yli maan..

te jotka vaivaudutte näitä lukemaan niin muistakaa aina kertoa ihmisille jotka teille rakkaita miten paljon niistä välitätte..koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja on ikävä jos riidan jälkeen jotain pahaa sattuu...
koskaan kun ei tiedä..minä sain siitä juuri muistutuksen..onneksi minä tiedän miten sinä minua rakastit ja sinä et ainakaan lähtenyt tietämättä miten paljon minä sinua rakastin..

kipu ja ikävä kulkevat nyt mukana ei niistä eroon pääse millään...kysyn sulta vaan että miten lulet meidän tämän kaiken kestävän...?

miten surra oikein? mikä se oikea tapa?

Siis jokainenhan meistä suree eritavalla..

toiset itkee viikon putkeen ja jatkaa elämää sen jälkeen ja toiset yrittävät pysyä kasassa hetkellisine romahduksineen!

Mä taidan tehdä jälkimmäisellä tavalla..

Toisaalta tuntuu sitlä ettei tää totuus ole oikein edes iskenyt.Kaikki tuntuu vaan yhdeltä suurelta valheelta taipahalta unelta josta me kaikki kohta herätään ja sitten sinä rkas ystäväni olet taas täällä.

Tiedän että mun on turha sitä odottaa mut odotan silti...ja ehkä se jopa helpottaa..tai sit elän jossain sumussa en tiedä oikein.

Päivät ovat menneet sekaisin ja ei niistä paljon mitään muista, ehkä parempi niin.

Ystäväni sinä olit ja olet edelleen yksi ihanimpia ihmisiä mitä olen koskaan tavannut ja kenet minulla on ollut kunnia tuntea.

Tiedän ettet haluaisi meidän surevan täällä ikuisesti ja tiedän myös sen että sä istut tuolla jossain ylhäällä ja katsot meihin vartioiden ja huolta pitäen..sinä et sitä osaa lopettaa.

kello 11,30 aamulla sain sen soiton...

sinua ei enää ole...

mitä siihen sitten sanoisi? itkisi kyllä ehdottomasti ja vähän lisää vielä itkee..
Ikävä on niin kova jo nyt että tuntuu siltä kuin joku repisi sydämeni pois rinnasta..sattuu aivan helvetisti ajatus siitä ettet enää ole täällä etkä tänne palaa.

Kuka musta nyt pitää huolen ja kenestä mä pidän huolen?

ei tähän tule mitään loogista eikä järkevää joten jätän kirjoittamisen tähän..

Mutta ystävä olet rakas aina mun sydämessä...

Mielessä kaikuu vain oletko kulta muistanut syödä........

Siistein tapa herätä aamulla... puhelin soi ja kuulet yhden tutun tappaneen itsensä.
Miksi? ei voi tietää enkä edes voi käsittää..

Onko oikeesti niin hankala vaan jatkaa elämistä?
Joo voi olla hieman velkaa ja on yksin..so what? life goes on..ainakin useimmille..sitten on ne jotkut jotka ei jaksa jatkaa vaikka asiat ei niin kauheen huonosti olisikaan..

Mutta sä koet sen hetkellisen yli masentumisen, ehkä humalassa, ja toteat että nyt riittää ja lopetat elämäs..heität hukkaan kaiken ja koska et ajattele mitä teet onnistut satuttamaan niitä jotka susta välittää..

Kaikki mitä muille jää on kysymys miksi ja suuri viha siitä sun teosta kun sitä ei voi ymmärtää..
Miksi et vaan puhunut jollekin tai mennyt terapiaan koska apua saa aina..

No kaiken tälläisen jälkeen voi vaan todeta ettei voi käsittää ihmisiä..