miten surra oikein? mikä se oikea tapa?
Siis jokainenhan meistä suree eritavalla..
toiset itkee viikon putkeen ja jatkaa elämää sen jälkeen ja toiset yrittävät pysyä kasassa hetkellisine romahduksineen!
Mä taidan tehdä jälkimmäisellä tavalla..
Toisaalta tuntuu sitlä ettei tää totuus ole oikein edes iskenyt.Kaikki tuntuu vaan yhdeltä suurelta valheelta taipahalta unelta josta me kaikki kohta herätään ja sitten sinä rkas ystäväni olet taas täällä.
Tiedän että mun on turha sitä odottaa mut odotan silti...ja ehkä se jopa helpottaa..tai sit elän jossain sumussa en tiedä oikein.
Päivät ovat menneet sekaisin ja ei niistä paljon mitään muista, ehkä parempi niin.
Ystäväni sinä olit ja olet edelleen yksi ihanimpia ihmisiä mitä olen koskaan tavannut ja kenet minulla on ollut kunnia tuntea.
Tiedän ettet haluaisi meidän surevan täällä ikuisesti ja tiedän myös sen että sä istut tuolla jossain ylhäällä ja katsot meihin vartioiden ja huolta pitäen..sinä et sitä osaa lopettaa.