Vaikka saisin käsiini menneisyyden avaimet,
vaikka saisin palata niihin menetettyihin hetkiin, jotka ovat piirretty sisääni ja vangittu näihin liian monien kyynelten peittämiin kuviin,
niin tiedätkö,
en minä silti muuttaisi mitään,
en minä lähtisi silti vaikka pystyisin.
Ei ne unelmat olleet turhia, vaikka ne eivät olleet tarpeeksi vahvoja elämään
Ei yksikään sana mennyt hukkaan,
vaikka kuolleina ne ilmassa nyt leijuvatkin.
Sinun muistosi on elämässäni tärkeä,
ja meidän historiamme kummallekin välttämätön,
että elämä on tuonut meidät tähän,
ei yhteen mutta silti onnellisiksi.
Palaan vielä kerran kuvaan, jossa hymyilet leveintä hymyäsi
Katson valon heijastamiin silmiisi ja kuiskaan mielessäni kiitoksen.