IRC-Galleria

Tein ittelleni sivun livejournal.com iin. Se on samanlainen blogi ku facebook ja tää, mut paljon monipuolisempi. Vois kirjottaa englanninkielistä päivistä sinne ni pysyis kielitaito yllä. Mutta ennen sitä taijan runoilla tänne vähän idän matkastani.

Junalla on ollu mukava körötellä tai hurjastella. Kroatian rautatiet kulkee suurimmaks osaks vuorten rinteillä ja meno olikin melko mutkaista. Tuntu hassulta ku juna kääntyili kovaa vauhtia vuorten rinteillä. Melkeen ku ois vuoristoradassa ollu. No ei ihan, mut tosi erilaiselta tuntu ku Suomen junan suoraviivainen "voi vaikka seistä käsillään käytävällä"-tasainen matkustelu. Unkarin ikkunasta näkyy auringonkukkapeltoja. Mun junassa oli kuuden hengen istumahytit. Alun puolen matkaa taitin viinalle tuoksahtavan, mutta oikein mukavan Kroaattimiehen kaa. Yhteistä kieltä ei ollu, mutta juttu luisti. Sitten tuli Unkarilainen hautajaisseurue. Olin väsyny valvottuani edellisen yön ja en jaksanu kommunikoida, mutta seurueen toihuilua oli mukavaa seurata. Unkarilaiset on niin samanlaisia ku suomalaiset, vaik jollain tapaa helpommin lähestyttäviä. Pojat antaa aina poskisuudelman tavatessaan uusia tai vanhoja kaverityttöjään. Vaunukavereistani löytyi björkbodan mummia, ukin veljeä ja jennimummia. Oli hauska seurata niitten rupattelua.

Aluksi kun lähti matkaan tuntu et olikohan tää yksinmatkustaminen sittenkään parempi ku kaksin. Täytyy nähä niin paljon vaivaa, jos haluaa seuraa. Sitten vaan miettii itsekseen puiston penkillä lounasta syödessä ja sudokua täyttäessä et hei mulla on kivaa. Oikeesti on aika orpo olo. Pikkuhiljaa rohkaistuu menee juttusille muitten reppureissaajien ja paikallistenkin kaa ja löytää ittensä kahvittelemasta jonkun satunnaisen kaa. Kerran kansallispuiston vesiputousten seasta seikkailemasta uusien kavereiden kaa. Istumasta iltanuotiolla saksalaisten pianonopettajien tytön ja englantilaisen äidinkielen opettajan pojan, joka melko hyvin osaa hillitä pölkkyenglantia puhuvien tyttöjen armottomomilta tuntuvien kielioppivirheiden korjailun halunsa kanssa. Välikommenttina pitää sanoo et tuntuu ihanalta kirjottaa suomee ku voi leikitellä sanoilla. Löysinpäs itseni liftaamastakin Kroatian yössä. Espanjalaisella hippipakuvaljakolla oli ollu muutama vuos takaperin vieraana suomalainen nuori mies. Hän oli tarjonnu uusille ystävilleen salmaripaukut ja opettanut oikeaoppista pyhien sanojen Vittu-PERKELE-Saatana lausuntaa. Kuski ei meinnnu pysyä penkillänsä tarinaa kertoessaan. Iteki repes meikäläisten kansanperinteen huvittavuuteen.

Kävin kattomassa ystävääni Tomia Kroatian rannikolla. Uitiin. Tai no ainoon kerran ku tää yks pukkas mut kaikki vaatteet päällä veteen. Tomi oli Dj:nä paikallisella rantaklubilla. Kuulostaa paratiisilta. Olihan tuolla mukavaa. Ilmasta ruokaa, juomaa, asumista. Tykkäännen enemmän kuitenkin seikkailulomailusta. Aika käy välillä pitkäksi ku vaan löhöilee. Tulee turhautunu olo.

Parin viikon päästä matkustan takaisin kotiin. On jo ikävä teitä kaverit ja perhe!

rakkaudella Raakel