IRC-Galleria

poikarak-ka-us


Kello on viisi aamuyöllä. Heh. Kaikkien uniongelmaisten heräilyaika. No mä olen nokialainen. Melkeen sama asia. Äiti, Pekka-pappa ja pari ipanaa piipahti päivällä. Oli taas virkistävää nähdä niitä. Juteltiin rastafarismista ja Jeesuksesta, nokiasta ja kehitysvammasista. Pappa on sellanen hauska taivaanrannan maalari, josta ei koskaan tuu mitään suurta, mutta jolla on paljon elämänviisautta. Äitin vaaliura etenee hyvin toiveikkaasti. Toivottavasti se pääsee hallitukseen. Ipanat on niin ihania. Ne tuntu vähän vierastavan. Haikeeta.

Mietittiin vuorotyön vaikutusta ihmisen terveyteen. Mulla ainakin tulee alakuloa liian usein. Tässä rytmittömyydessä on taas kestämistä ja totuttelemista. Eniten mua kuitenkin ärsyttää tää paikallaan pysyvyys. Kesällä tuli niin onnistunu olo kun meni ja teki. Nyt tuntuu ku hakkais päätään seinään siellä solussa. Samat asiat pyörii mielessä ja niistä tulee sellanen ihme hämähäkinseittipaska mieleen, johon takertuu. Joku asia vaivaa ja siit tulee ylitsepääsemätön.

Mutta kaikenkaikkiaan menee ihan hyvin. Oon miettinyt itsearvostamista, itsepuolustusta ja muiden arvostamista. Ärsytti ku yks ilta oli aika herkällä päällä ja sai kauheet haukut niskaan. Vittu. Pari päivää oli ihan lamaantunut laama. Onks toi nyt sit järkevää. Mikä se joillain on ku pitää uhota niin kovasti kokoajan. Pakko näyttää et on miestä tarpeeksi.

Sit yks pohdiskelma vielä. Nimittäin ammatti. Alkaa olla jo vuosia vierinyt lukiosta. Toivottavasti mä en ikääni paina tuol kiven ja verkkoaitojen sisällä vaan lähen pikku perhosena sinne unelmia kohti. Noh sitä kai ne kaikki siel miettii. Lamaantunut laama jatkaa kahvipöytäkeskusteluista nauttimista vielä rahakkaan tovin ja palataan sitten tähän unelma-bisnekseen.

Kiitos hei ja kaverit, jotka sellasiksi ittensä tuntee pidetään yhteyttä.